Pohdintoja sähkötyökaluista

Tuskin mikään on halventunut niin paljoa kuin sähkötyökalut. Kymmenen vuotta sitten iskuporasta sai maksaa 800 mk, nyt vastaavan saattaa löytää yhdeksällä eurolla. Viidelläkymmenellä eurolla saa mitä tahansa: kuviosahan, sähköhöylän, rälläkän, akkuporan, lamellijyrsimen... Laadusta on vaikea saada mitään käsitystä. Toisista työkaluista huomaa selvästi, että säästöä on tehty joka paikassa, missä vain mahdollista. Toisaalta yksi hinta-laatusuhteeltaan parhaita hankitojani on halpiskaupan poravasara: metallirunko, täysin purettava rakenne, kumikaapeli, räjäytyskuva mukana.

Isälläni on vielä käytössä 70-luvun alussa hankittu Black&Deckerin upea sähköporakone lisävarusteineen. Nykyvehkeitä ei varmasti käytetä noin kauan, mutta en uskoisi käyttöiän eron olevan kovin suuri näiden halpisten ja laatumerkkien välillä.

Itse hankin Clas Ohlsonilta jyrsinpöydän, joka tuntuisi laajentavan yläjyrsimen käyttöaluetta aika lailla. Heppoista tekoahan tuo on, mutta itse taso on tukevaa valua ja kaikki muoviosat ovat helposti uusittavissa. Kun vain ehtisi käyttämään...

Mikäköhän siinä on, että kaikki pitää omistaa, vaikka voisi lainatakin? Toisaalta kukaan ei kai vielä ole oikein ratkaissut sitä kiusallista tilannetta, kun lainatyökalu hajoaa. Nytkin kenttäsirkkeli tuli työkaverilta lainasta yksi jalka murtuneena. Onneksi se parani pienellä hitsauksella.

Tamagotchi

Jokaisella 6-vuotiaalla tytöllä pitää olla oma Tamagotchi, pitäähän? Näin meille ainakin synymäpäivän kynnyksellä uskoteltiin...

No, toisaalta parikymmentä grammaa muovia ja elektroniikkaa ei ole mikään hirvittävä ympäristöuhraus, kun vertaa sitä suurimpaan osaan postiluukusta joulun alla tunkevien lelukuvastojen sisällöstä: ei rikkoontuvia osia eikä paketillista uusia paristoja joka päivä. Pystyn kyllä jo näkemään tuon lelun unohtuvan laatikon pohjalle muutaman kuukauden päästä, mutta voin toisaalta myös kuvittella sen innostuksen, minkä se saa aikaan löydyttyään taas parin vuoden päästä uudelleen.

Ja jos 80-luvun taskulaskimet toimivat vielä täyttä päätä, niin miksei tuokin toimisi vielä yhden sukupolven päästä - siinähän sitten ihmettelevät vanhempiensa ankeaa lapsuutta harvojen harmaiden pikseleiden parissa.

Pesupähkinöitä

Tulipahan nyt sitten tilattua kokeeksi noita todella hämmentävältä vaikuttavia luonnontuotteita. Ainakin ensimmäinen koneellinen oli rohkaiseva: puuvillapyjama, joka oli sitkeän, ummehtuneen hajunsa takia ollut käyttökelvoton, vaikutti päässeen hajustansa.

Jatketaanpa kokeiluja seuraavaksi kestovaippoihin. Kiitoksia vinkeistä!

Pohdintoja takuuajoista

Alle kuukauden ikäisen digiboksin kaukosäädin hajosi. Edellinen digiboksi oli hajotessaan alle kolme vuotta vanha. Neljä vuotta vanha PC rupesi uhkaavasti hajoilemaan. ADSL-reititin hajosi. Wlan-tukiasema hajosi... Siinä listaa viimeisen parin kuukauden sisällä hajonneista kodinkoneista, lähinnä elektroniikasta. Näistä ainoastaan digiboksin sai vielä korjattua. Uuden kaukosäätimen takuu oli sentään vielä voimassa, joten se vaihdettiin muitta mukinoitta uuteen. Ihmetyttää vain, miten kaikkien näiden laitteiden käyttöiät voivat olla näin naurettavia.

Hesarissa oli hiljattain yleisönosastolla kirjoitus, jossa ehdotettiin sitä, että tuotteen arvonlisävero määräytyisi sen takuuajan perusteella. Mielenkiintoinen ajatus! Parhaimmillaan tämä siis johtaisi siihen, että olisi mahdollista satsata vähän enemmän laatuun ilman, että hinta siitä nousisi. Vaikuttaa kannatettavalta lähestymistavalta, mutta en tiedä, onko tällaisen toteuttaminen realistista.

Ompelukoneet muuten muodostavat ilahduttavan poikkeuksen kodinkoneiden ikävertailussa: näillä näyttäisi olevan ihan kunnolliset markkinat vielä parinkymmenen vuoden iässä. Liekö sitten niin, että näissä laadun romahduttava halpatuonti ei ole vielä ehtinyt tänne asti.

Vastaavasti sain ällistyä muutama vuosi sitten ostaessani Hackmanin mehumaijan: kassalta lähtiessäni myyjä huikkasi vielä perääni, että sillä on sitten 20 vuoden takuu. Kerrassaan upeaa!

Uusi peitto

Syysmysrskyt vetävät vanhan talon makuuhuoneen kerrassaan jäätäväksi. Ja kun vanha peittokaan tuskin olisi kestänyt enää yhtään pesua, tuli aika hankkia uusi. En tiedä ekologisesta kestävyydestä, mutta jotenkin tuntui paljon miellyttävämmältä valita untuvilla kuin keinokuidulla täytetty täkki. Eikä kyllä tarvitse palella! Suomalaisen Joutsenen hinnoiteltua itsensä ulos päädyin sata euroa halvempaan tanskalaiseen, ja kassalla oli vielä hieno yllätys kuulla, että peitolla on 10 vuoden takuu!

Luonnonkuidut tuntuvat huomattavasti mukavammalta kuin polyesterivanu. Meillä on sänkyvaatteissa siirrytty järjestelmällisesti puuvillatäytteisiin peittoihin ja höyhentyynyihin. Patjaksikin pitäisi kai joskus vaihtaa joku Futon tai vastaava luonnontuote.

Mitäköhän niissä vanhanajan täkeissä oli täytteenä? Siis niissä, jotka painavat tolkuttomasti ja joissa on syvänpunainen satiinimainen kangas. Satunnaisesti pääsee vielä sellaisellakin nukkumaan, ja uni raskaan peiton alla on kyllä sekin omalla tavallaan jännittävä kokemus.

Mac

Ah! Helpotus! Viimeinkin!

Pitkän tähtäimen suunnitelman tämä osuus tuli ajankohtaiseksi, kun noin 4 vuotta vanha PC-läppäri rupesi näyttämään uhkaavia hajoamisen merkkejä. Ai että onko uuden tietokoneen ostaminen kestävää? Todetaan tässä tapauksessa vain, että hyvä design on aina kestävää! (paitsi ekonomisesti, tässä tapauksessa...)