Moottorisaha

Ah sitä teräketjuöljyn ja 2-tahtibensan tuoksua! Ja sitä voittamatonta tunnetta, joka tulee heti, kun saa sahan käyntiin!

Edelliselle McCullochille kertyi ikää yli 30 vuotta. Samaa tuskin voi odottaa uudelle sahalle, joka muovirunkoineen vaikuttaa varsin heppoiselta edeltäjäänsä verrattuna. Ja hälyttävää on myös se, että kaupasta saa uuden sahan samaan hintaan, mitä korjaaja veloittaa muutaman tunnin työstä. Harvapa sitä rikki mennyttä siinä enää rupeaa korjauttamaan.

Moottorisaha on hyvä esimerkki esineestä, joka kannattaisi omistaa yhdessä jonkun toisen kanssa. Sitä harvoin tarvitsee juuri tietyllä hetkellä (paitsi nyt, kun puu rojahti keskelle pihaa) ja toisaalta todenneäköisesti sille olisi harvoin useampaa käyttäjää juuri samalla hetkellä. Ensin pitäisi kuitenkin jotenkin ratkaista se yhteisomistajuuteen ja lainaamiseen liittyvä kiusallinen tilanne, kun jotain menee rikki: oliko vika käyttäjässä vai olisiko sama tapahtunut joka tapauksessa.

Turhin kodinkone

Mikä on huushollisi turhin kodinkone? Se, jonka hankita kadutti saman tien. Se, jota ei lahjaksi saamisen jälkeen ole käytetty kertaakaan. Se, jota hävettää näyttää vieraille.

Meillä kuvittelin sen löytyvän keittiöstä. Mutta ei, käytettynä hankittu leipäkone leipoi säännöllisesti ainakin pari vuotta ennen kuin siirtyi kellariin. Samoin sekoittimet, soseuttimet ja jopa mehulinko ovat ajoittain käytössä. Kuten myös vohvelirauta.

Yksi hyvä ehdokas olisi myös sähköhammasharja. Se piti hankkia hampaiden parhaaksi vuosia sitten, mutta nyt kaikki hampaat harjataan perinteisillä harjoilla. Sähkökone odottaa kärsivällisesti kylpyhuoneen hyllyllä, mutta silloin harvoin, kun sitä haluaisi taas kokeilla, on sen akku tyhjä.

Ehdoton turhuuksien turhuus löytyy kuitenkin varastosta: höyrypuhdistin. Laite on mukava, helppokäyttöinen ja tehokas, mutta mitään käyttöä sille en keksi. Se piti hankkia muutama vuosi sitten jäätyneiden vesijohtojen sulattamiseen, mutta sekään ei silloin onnistunut.

Onko jollain hyviä ehdotuksia höyrypuhdistimen käyttöön?

Akku

Tulipa töpeksittyä talvella: traktoriin jäi jossain vaiheessa virrat päälle, jonka seurauksena akku tyhjeni, jäätyi ja hajosi. No, uusi akku piti tietysti hankkia tuohon uskomattomat lähes 50 vuotta palvelleeseen työjuhtaan, että saatiin se taas käyttöön. Vielä pitäisi viedä vanha ongelmajätekeräykseen.

Akut ovat kaiken kaikkiaan melko ihmeellisiä laitoksia: painavia mötiköitä täynnä hankalia aineita. No, onneksi ne sentään kestävät ilman tällaisia virheitä varmaan kymmenkunta vuotta. Ja onneksi niiden keräys toimii kohtuullisen helposti. Muistan, miten vielä 70-luvulla oli ihan normaalia tutkia niitäkin kuten itse pikkupoikana: kaadoin hapot pihanurmikolle ja rakentelin sisällä olevasta lyijystä mitä erilaisempia esineitä. (Pihalla ei sitten siinä kohdassa kasvanut nurmikko noin kymmeneen vuoteen...)