Nykyinen kulutus ei voi jatkua - vai voiko?
Päätin kirjoittaa ylös kaiken tavaran, minkä ostan, tai mikä muulla tavalla tulee hankittua - ja pohtia sen kestävyyttä. Tavoitteena on vaikuttaa omaan kulutuskäyttäytymiseen - ja parhaimmillaan toistenkin. Siis kuluttaa kestävämmin tai vähemmän. Kestävyyden on tarkoitus olla pääasiassa ekologista kestävyyttä, mutta varmaan ajoittain muutakin: ekonomista, esteettistä, eettistä, emotionaalista...
30.3.06
Valoa, sähköä ja watteja
Ainakin meillä - pitkien ilmajohtojen päässä - poksahtelee lamppuja lähes viikoittain. Uusia himmeitä 60 W hehkulamppuja saa siis olla kantamassa kotiin yhtenään. Yleensä ostan näitä isoissa n. 30 kappaleen muovisäkeissä ilman pakkauksia, mutta nyt kun en mistään löytänyt, oli ostettava 10 kappaleen pakkaus - kukin lamppu omassa pahvilaatikossaan! Lienevät kuitenkin aika harmitonta kamaa - näitä on tehty niin kauan, että materiaalin ja energian suhteen valmistusprosessi on varmaan hiottu äärimmilleen. Kaatopaikalla lasi murenee ja metalli ruostuu pois. Kummempia myrkkyjä näissä ei taida olla. Ympäristön kannalta kestävyyteen vaikuttaa lähinnä laatu: muutaman kerran olen sortunut esim. halpoihin Ikean lamppuihin, jotka sammuvat järjestäen ennätysnopeasti. Laadusta vain ei koskaan tiedä - jossain palaa vuosikymmeniä vanha lamppu vielä täyttä päätä päivittäin.
Energiansäästölamput ovat mielestäni suurta huijausta. Niiden tekemiseen menee materiaa, energiaa ja myrkkyjä, eivätkä luvatut paloajat ainakaan oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Lisäksi ovat hajottuaan ikävää ongelmajätettä, josta on aina hankala päästä eroon. Ainakin lamppukauppoihin takaisin niitä on turha tyrkyttää. Ulkovaloihin ovat pienen sähkönkulutuksen takia omiaan, mutta sisällä täysin turhia, kun Suomessa pitää kuitenkin lämmittää sisätiloja 3/4 vuodesta.
Muutenkin sähkölaitteiden energialuokittelu on Suomen näkökulmasta aivan järjetöntä. Kun asuintaloja joka tapauksessa pitää lämmittää suurin osa vuodesta, niin sama kai se on, millä sen sähkön sisällä kuluttaa. Minä ainakin lämmitän mielummin valoilla, TV:llä ja läppärillä kuin pelkillä pattereilla. Miksi sähkölämmittimessäkin on joku energiamerkintä? Jos sen teho on 1000 W, niin se lämmittää 1000 W. Siksihän se hankitaan.
Lämpimissä maissa tilanne on täysin eri. Jos sisään tuodaan 100 W, niin sen siirtäminen ulos ilmastointilaitteella kuluttaa muistaakseni karkeasti 200 W - siis kolminkertainen kulutus. Eli jos siellä joutuisi asumaan, niin olisin kyllä erittäin tarkkana siitä, miten paljon sähköä sisälle päästetään!
Huomasin just olleeni jo viikon kuluttamatta yhtään mitään! Tai siis 'kuluttamatta' - hankkimatta kotiini uutta materiaa. Eli homma siis toimii - tai ainakin viikko tuntuu melko pitkältä ajalta. Muutamaan otteeseen viikon aikana olen ollut ostamaisillani jotain, mutta todennut sitten hoitavani saman asian jollain olemassaolevalla materiaalilla tai muuten vaan päättänyt olla 'tarvitsematta'.
Ainoana poikkeuksena lainasin äidiltäni tarpeettomana lojuneen vohveliraudan. Kestävää ja herkullista!
Juttu on varsin yksinkertainen: ajamalla kulutat yhtä sun toista - bensaa, löpöä, öljyä, kumipyöriä, iskareita, laakereita, pakoputkia, vesipumppuja, jakopään hihnoja, raidetangon päitä... Kuluttaminen on sidottu käyttöön: mitä enemmän ajat, sitä enemmän kulutat. Jos haluat kuluttaa vähemmän, ajat vähemmän. Jep jep.
Ekologisen kestävyyden suhteen ei liene merkittävää eroa sillä, tehdäänkö ruoka kotona vai jossain muualla (terveydellisiä eroja sen sijaan varmasti löytyy...) Mutta eikö tuon murkinan pakkaamiseen löytyisi mitään muuta tapaa kuin tuo suuri, jostakin solumuovista tms. tehty aukeava tarjotin? Pitäähän se ruuan lämpimänä, mutta aterian päätyttyä se on kyllä pelkkää jätettä. Ja miksi kahden annoksen ympärille pitää kietoa kaksi metriä alumiinifoliota? Pizzat sentään saa yksinkertaisissa pahvilaatikoissa.
Toimisikohan joku pantilla varustettu, kestävämmästä materiaalista tehty laatikko, joka palautettaisi sitten samaan paikkaan ja käytettäisi siellä uudelleen?
Tiskikoneella ei tiskata ilman ainetta, joten jos haluaa käyttää konetta, niin tiskiainetta on hommattava. Kaupassa kamaa on kolmessa eri muodossa: pulverina, nesteenä ja tabletteina. Muita eroja eri merkkien välillä on maallikon mahdotonta huomata, joten valinta perustuu hintaan tai brandiin (toisessa on 500 % parempi rasvanirrotuskyky kuin toisessa). Tuoteselosteesta ei juuri paljoa pysty ymmärtämään. Hintojen vertailu taas on mahdotonta, kun yhdessä on grammoja, toisessa millilitroja ja kolmannessa kappaleita. Maallikkona tuntuisi, että jos ostaa nestettä, kuljetuttaa samalla myös vettä ympäriinsä. Kyseenalaisia, kaikin puolin kuormittavia kemikaaleja nuo aineet lienevät joka tapuksessa.
Tabletin ongelmana on se, että sen koko on vakio. Itse annosteltavien aineiden kanssa voi ainakin kuvitella käyttävänsä vähemmän, jos kone on vajaa tai astiat vähemmän likaisia. Tai niin kuin meillä: jos kone on 45-senttinen eikä täysikokoinen. Eli valitsen pulverin. Onneksi sitä saa nykyään täyttöpakkauksena pelkässä pussissa.
Löytyisiköhän jostain lisätietoja käsin tiskaamisen kestävyydestä koneeseen verrattuna? Parasta kai olisi vähentää tiskin määrää - käyttää samaa vesilasia useamman kerran ja samaa teekuppia illalla ja aamulla. Vaikka vähän tyhmältä tuntuukin.
Nykyiset tiskikoneet on muuten selvästi suunniteltu muualle kuin Suomen markkinoille: koko pesuun käytetään vettä tuskin ämpärillistä - vastapainoksi koneellista hölvätäänkin sitten kolmatta tuntia. Suomessa ainakaan konetiskin kestävyyden ei luulisi olevan veden käytöstä kiinni. Toisaalta, mitä vähemmän vettä käytetään, sitä vähemmän energiaa pusketaan kuumana vetenä viemärin kautta harakoille.
Roska-auto sattui raapaisemaan vähän auton kylkeä tuossa kuukausi sitten. Naarmuja ei oikeastaan tullut kuin puskurissa olevaan listaan, mutta leasing-yhtiö vaatii tietysti tuollaisten korjaamisen. Ja kun vastapuolen vakuutusyhtiö kerran maksaa kaiken, niin korjaamo kyllä tekee tällaiset työt mielellään. Ja eikös korjaamo sitten saman tien huomannut halkeaman itse puskurissa, joten ainakin se menee kokonaisuudessaan vaihtoon. Ja todennäköisesti kasa muitakin osia. Eli tulin oikeastaan tahtomattani kuluttaneeksi nämä.
Mulla on vähän sellainen käsitys, että kun vakuutusyhtiö kerran maksaa, niin korjaamo sitten vaihtaa kaikki mahdolliset osat (ja nimenomaan vaihtaa, ei korjaa - eihän siellä enää edes ole korjaajia vaan asentajia). Yleensähän korjaamoreissu alkaa sillä, että kysytään, maksatko itse vai maksaako vakuutusyhtiö. Tässä ostaja ja myyjä eivät kohtaa toisiaan, joten markkinatalouden lait eivät oikein päde. Ja sitten ihmetellään, miksi auto- ja liikennevakuutukset maksavat niin paljon.
Kuka perustaisi sellaisen autovakuutusyhtiön, joka ei edes lupaa korjata autoja uuden veroiseksi vaan johonkin järkevään tasoon? Saataisi vakuutukset varmaan puoleen hintaan!
Huh, tää pitää aina ostaa hengittämättä, ajattelematta ja silmät kiinni. Täyttää kaikki kestämättömän kulutukset tunnusmerkit hälyttävällä tasolla: paljon raaka-ainetta, pitkiä kuljetuksia, paljon kemikaaleja, monikansallisia toimittajia, hirvittävä määrä jätettä... ja ennen kaikkea tekee kompostointikelpoisesta kompostointikelvotonta.
Koska ne kalojen perkuujätteistä tehtävät maatuvat geelivaipat tulevat? Mitä vaihtoehtoja on? Kestovaippoja käytettiin hyvällä menestyksellä ekan lapsen kanssa jonkin aikaa... toisen kanssa se vain jäi.
Tekee niin pahaa, että en raportoi vaippaostoksia enää. Enkä WC-paperihankintoja. (helppo tapa paeta itse ongelmaa...)
Lapsille piti saada tarpeeseen muutama puuvillaneule, pari trikoopaitaa ja parit sukkahousut. Uskoisin paitojen olevan ok, mutta sukkahousut lienevät kärjistä rikki jo parin kuukauden päästä.
Pienet kädet tekevät nykyään todella kivannäköisiä lastenvaatteita, mutta laatu on usein ruokottoman huonoa. Yhtä ikävä seikka on se, että markkinoita hallitsevat muutamat H&M:t yms. täyttävät pihat ja päiväkodit omilla suppeilla valikoimillaan, ja täsmälleen samoja vaatekappaleita näkyy sitten joka lapsella.
Mistäköhän niitä laadukkaita lastenvaatteita edes saa? Ei ainakaan tuosta naapurikunnan Prismasta.
Ostin -98-mallisen autoni automaattivaihteistoon varaosia puolellatoista tonnilla. Vähän kyseenalaista, ilmeisesti - ainakin kun koko remppaan menee puolet siitä, mitä maksoin autosta puoli vuotta sitten.
Mun mielestä melkein kaikkea kannattaa korjata, että saa jollekin lisää elinikää. Autonosat on pääsääntöisesti metallia ja tuntuvat kiertävän aika tehokkaasti. Eli kun auto ei enää kulje, osa osista jatkaa elämäänsä toisissa autoissa, ja loput päätyvät raaka-aineeksi terästeollisuudelle. Uusi tuturbiinikin oli tehdaskunnostettu vanhoista osista, ja vanhan osat lähtivät niin ikään kunnostukseen.
En oikein jaksa ymmärtää niitä, jotka sanovat, että vanhan auton vaihtaminen uuteen on ympäristöteko. Katalysaattorin tulon jälkeen ei autoissa ole maallikon silmissä tapahtunut päästöjen suhteen juuri kehitystä, joten mun mielestä vanha saastuttaa sen, minkä uusikin. Kun kerran kuluttaakin saman verran.
Yksityisautoilu sen sijaan on itsessään täysin kestämätöntä. Mutta minkäs teet? Lapset pitää viedä hoitoon ja päästä itse jotenkin duuniin. Bensan hintaa voisi korottaa rutkasti. Se vähentäisi taatusti turhaa yksityisautoilua, mutta sittenpähän autioituisi loputkin maaseudusta. Ei vaikuta hyvältä sekään. Ensimmäiseksi pitäisi kuitenkin siirtää autoilun kustannuksia enemmän omistamisesta käyttöön (käyttömaksu, vakuutukset, katsastus, autovero jne.). Nyt sitä ajattelee, että ajetaan, kun on kerran hankittu! Pahimpia tässä suhteessa on tietysti työsuhdeautot täydellä autoedulla.
Merkkikalsarit itselle: Hyvä hankinta. Yli 5 vuotta vanhat samanmerkkiset ovat vielä täydessä käytössä.
Laamapaita tyttärelle: Perusteltu hankinta Suomen talvessa, vaikka ei ole laamaa nähnytkään. Mahtunee tämän ja ensi talven, ja on sen jälkeen vielä kuosissa seuraavalle käyttäjälle. Kestämättömin asia tässä on kahden euron hinta.
Pakkaus parsinneuloja: kestänevät ainakin 50-100 vuotta, jos niitä kohdellaan niiden ansaitsemalla arvokkuudella eikä siis hukata. Toisaalta ilmeisesti ei ole edellisiä kohdeltu, kun sellaisia ei tästäkään huushollista löytynyt.
Antiperspirantti: Selkeästi kestämätöntä. Muovipakkaus painaa enemmän kuin sisältö, ja sisällössä on todennäköisesti uskomaton määrä kyseenalaisia kemikaaleja. Pitäisi löytää ainakin isompi pakkauskoko tai joku selvästi kestävämpi vaihtoehto. Ja jotain käyttöä tyhjälle roll-on-pakkaukselle. Toimisikohan deodoranttikvi?
Taas helppo reissu: vain yksi valokatkaisija. Kyseenalaista muovilaatua, mutta toimii. Tiedä sitten, kuinka monta vuosikymmentä. Meillä on täydessä käytössä vielä bakeliittisia kytkimiä jostain 1940-luvulta. Ihmettelisin, jos tämä muovinen olisi vielä käytössä 60 vuoden päästä.
Piti hankkia pojalle uusi potta. Edellinen oli 70-luvun alusta omasta käytöstäni, mutta ergonomiavaatimukset ovat näköjään muuttuneet sitten tuon ajan designin.
Potta on vähän ongelmallinen tuote: yhden lapsen käytössä se ei vielä kulu mihinkään, mutta vieraan käytetyn potan käyttöönottaminen tuntuu jotenkin hygienian kannalta epäluontevalta. Eteenkin, kun uuden Orthexin muovipotan saa - ikävä kyllä - alle neljällä eurolla.
Eli jos joku tuon vielä suostuu vastaanottamaan, se palvelee hyvin ja pitkään. Todennäköisesti se päätyy kaatopaikalle siinä vaiheessa, kun se menee halki, tai kun sen pinta on valossa haurastunut niin, että sitä ei saa enää puhtaan oloiseksi.
Selvisin ihmeen helpolla käynnistä Clas Ohlsonilla: mukaan tarttui vain kaksi metallista hyllynkannatinta. Näistä tuskin on huolta: ovat kevyttä kuljettaa ja kestävät vuosikymmeniä, eli kunnes ovat liian kolhiutuneita käyttöön tai kokeneet muita yllättäviä muodonmuutoksia. Tämän jälkeen ovat täydellistä romumetallia.
Tilasin kolme heittomottia kuivia koivuklapeja joltain isännältä parinkymmenen kilometrin päästä. Periaatteessa kai ihan ok.
Lämmitän mielummin näillä kuin pelkällä öljyllä. Polttamalla nämä vapautan hiilidioksidina niihin viimeisen 50 vuoden aikana sitoutuneen hiilen, mutta jos metsän koko pysyy samana, niin sama tavara sitoutuu takaisin. Hiukkaspäästöistä en tiedä tarpeeksi, että jaksaisin olla niistä huolissani. Vanhat pönttöuunit tuskin polttavat mitenkään täydellisesti, mutta ehkäpä tuo ei ole haja-asutusalueiden ongelma. Samalla sain vähän autettua eteenpäin mukavalta vaikuttanutta, lähes eläkeiässä olevaa entistä maanviljelijää, jolta EU oli omien sanojensa mukaan vienyt toimeentulon.
Onkohan vähän nirsoilua polttaa pelkkää koivua? Sekapuu palaisi yhtä hyvin, mutta savukiukaassa ei viitsi polttaa havupuuta.
Pitääköhän lehtitilaukset kirjoittaa? Ylimääräistä materiaahan niidenkin seurauksena kertyy kotiin paperin muodossa. Paperiteollisuuden kestävyydestä mulla ei ole oikein selkeää kuvaa, mutta tuskin siinä paljoa hurraamista on. No, ainakin keräyspaperi kiertää tehokkaasti - jonnekin.
Eli tilasin kahden numeron näytteen Tee Se Itse -lehdestä. Pitää muistaa peruuttaa kestotilaus noiden jälkeen, mikäli laatu ei ole noussut sitten muutaman vuoden takaisen kokeilun. Periaatteessa kestotilaus tuntuu aina ikävältä. Määräaikaisessa on se ylivoimainen ominaisuus, että se loppuu aikanaan, vaikka ei tekisi itse mitään.
Kylkiäisenä tulee laser-vesivaaka. Varmaan ihan hauska lelu ja käteväkin käytössä, mikäli näyttää oikeasti suoraan. Jotenkin vain en jaksa uskoa, että parinkymmenen vuoden päästä jotain rakentaessa linjat tulisi katsottua tuolla. Veikkaisin ennemminkin jotain nykyisistä, perinteisistä vatupasseista tai sitten vanhaa kunnon vesiletkua.
