Pohdintoja sähkötyökaluista

Tuskin mikään on halventunut niin paljoa kuin sähkötyökalut. Kymmenen vuotta sitten iskuporasta sai maksaa 800 mk, nyt vastaavan saattaa löytää yhdeksällä eurolla. Viidelläkymmenellä eurolla saa mitä tahansa: kuviosahan, sähköhöylän, rälläkän, akkuporan, lamellijyrsimen... Laadusta on vaikea saada mitään käsitystä. Toisista työkaluista huomaa selvästi, että säästöä on tehty joka paikassa, missä vain mahdollista. Toisaalta yksi hinta-laatusuhteeltaan parhaita hankitojani on halpiskaupan poravasara: metallirunko, täysin purettava rakenne, kumikaapeli, räjäytyskuva mukana.

Isälläni on vielä käytössä 70-luvun alussa hankittu Black&Deckerin upea sähköporakone lisävarusteineen. Nykyvehkeitä ei varmasti käytetä noin kauan, mutta en uskoisi käyttöiän eron olevan kovin suuri näiden halpisten ja laatumerkkien välillä.

Itse hankin Clas Ohlsonilta jyrsinpöydän, joka tuntuisi laajentavan yläjyrsimen käyttöaluetta aika lailla. Heppoista tekoahan tuo on, mutta itse taso on tukevaa valua ja kaikki muoviosat ovat helposti uusittavissa. Kun vain ehtisi käyttämään...

Mikäköhän siinä on, että kaikki pitää omistaa, vaikka voisi lainatakin? Toisaalta kukaan ei kai vielä ole oikein ratkaissut sitä kiusallista tilannetta, kun lainatyökalu hajoaa. Nytkin kenttäsirkkeli tuli työkaverilta lainasta yksi jalka murtuneena. Onneksi se parani pienellä hitsauksella.