Radio - mahtava keksintö!

Radio on kerrassaan loistava keksintö: tekniikka ei ole muuttunut mihinkään sataan vuoteen, eikä muutoksia ole ilmeisesti näkyvissäkään. Eli vuosikymmeniä vanhalla, toimivalla radiolla voi kuunnella nykylähetyksiä täysin ongelmitta. Lisäksi radiot ovat varsin simppeleitä, halpoja ja kestäviä laitteita.

Aikomuksenani oli pitkään hankkia makuuhuoneessa lojuvaan vanhaan telkkariin digiboksi, kunnes tajusin, että radiotahan siellä aamuisin kaivataan eikä televisiota. Halvalla Tivoli Audio -kopiolla pystyy nyt siis kuuntelemaan niin musiikkia kuin uutisetkin aamutoimien yhteydessä. Ja kun lähetystekniikkaan tuskin on tulossa muutoksia, uskoisin tuon vehkeen olevan käyttökunnossa ainakin muutaman vuosikymmenen.

Uusi digikamera

En ole nähnyt vertailuja digitaalisen ja perinteisen valokuvauksen kestävydestä, mutta äkkiseltään ajatellen digitaalikuvaus tuntuisi vähemmän kuluttavalta: vähemmän kemikaaleja, vähemmän logistiikkaa ja luullakseni vähemmän paperille asti päätyviä kuvia. Toisaalta perinteinen kamera on huomattavasti pitkäikäisempi: 70-luvun järjestelmäkamera on vielä täysin kunnossa ja moni 90-luvun pokkari näyttäisi olevan vielä täydessä käytössä.

Digitaalikameroiden ongelma tuntuisi kuluttavan elektroniikkateollisuuden lisäksi olevan lyhyt elinikä. Meilläkin viisi vuotta vanha edellinen digikamera oli tullut jo tiensä päähän, vaikka on teknisesti vielä uuden veroinen. Tekniikka vain on kehittynyt niin, että uusi on kooltaan murto-osa, nopeudeltaan moninkertainen ja ominaisuuksiltaan huomattavasti mukavampi käyttää. Toivottavasti tämä uusi nyt sitten palvelisi ainakin tuon seuraavat viisi vuotta!

Partakone

Mitä yhteistä on mm. partakoneilla, sähköhammasharjoilla ja mustesuihkutulostimilla? No ainakin se, että uusi laite on halvempi kuin osat vanhaan. Neljä uutta vaihtoharjaa maksaa saman kuin uusi sähköhammasharja, jonka mukana siis tulee jo kolme vaihtoharjaa. Teräverkko vanhaan partakoneeseen olisi maksanut 29 euroa, uusi, parempi kone maksoi 19 euroa. Täysin kestämätöntä! Tällaisella hinnoittelulla meidät pakotetaan täysin tarpeettomaan kuluttamiseen.

Partakoneiden kehitys on muuten aika kummallista: esim. Braunilta taitaa löytyä yksi ei-ladattava malli. Onkohan akun tuoma hyöty varmasti suurempi kuin sen aiheuttama haitta materiaaleissa, kierrätyksessä ja käyttöiässä? Ainakaan minä en muista, milloin olisin viimeksi ajanut partaani paikassa, jossa ei ole sähköä käden ulottuvilla. Puhumattakaan siitä, että kunnon sähkökone ajaa huomattavasti tehokkaammin kuin heikkovirtaa käyttävä ladattava malli.

No, veitsellä ajaminen olisi tietysti kaikkein ekologisinta...

Kuivausrumpu

Tulipa aloitettua vuosi oikein ekoteolla: kuivausrummun hankinta tuskin lienee ekologisesti mitenkään perusteltua. Homman lopputulos - kuiva pyykki - on sama kuin narullakin kuivatessa, mutta sähköä tulee käytettyä muutama kilowattitunti enemmän. Lämmityskauden aikanahan tuolla ei niin paljoa merkitystä ole, mikäli kodin lämmitys muuten toimii oikein eli pudottaa tehoa vastaavasti. Yritetään kesällä sitten kuivailla ulkona... Kolmen lapsen huushollissa ilman kunnollisia kuivaustiloja on kuivausrumpu kuitenkin melkoinen helpotus!

Samalla tuli hommattua uusi, isompi pesukone, vaikka vanhakin on vielä kunnossa. No, vanha pääsi kellariin työstämään kenkiä ja hiekkalaatikkovaatteita - jos se vaikka pidentäisi uuden käyttöikää. Vanha Upo on toiminut nyt yli 10 vuotta ilman korjaajaa. Saa nähdä, pääsevätkö uudet samaan.

Hands free

Jo toinen Nokian handsfree-kuuloke lakkasi toimimasta muutaman vuoden sisällä, joten ostin tilalle taas uuden samanlaisen 11 euron arvoisen härvelin. Kuormituksen suhteen tuo pala muovia, pätkä johtoa ja minimaalisesti elektroniikkaa tuskin on kummoinen, mutta kaikkein tärkeimmän eli käyttöiän suhteen toivoisi parempaa.

Monet kehuvat langattomia bluetooth-luureja, mutta itse päädyin kuitenkin vielä perinteiseen johdolliseen, kun sitä lähinnä vain autossa tulee tarvittua. Langattoman mukana tulisi taas yksi laturi lisää, eikä akkukaan liene ympäristön kannalta täysin ongelmaton. Ja mikä pahinta, itselläni olisi todennäköisesti siitä akku lopussa juuri silloin, kun sitä tarvitsisin.

Turhin kodinkone

Mikä on huushollisi turhin kodinkone? Se, jonka hankita kadutti saman tien. Se, jota ei lahjaksi saamisen jälkeen ole käytetty kertaakaan. Se, jota hävettää näyttää vieraille.

Meillä kuvittelin sen löytyvän keittiöstä. Mutta ei, käytettynä hankittu leipäkone leipoi säännöllisesti ainakin pari vuotta ennen kuin siirtyi kellariin. Samoin sekoittimet, soseuttimet ja jopa mehulinko ovat ajoittain käytössä. Kuten myös vohvelirauta.

Yksi hyvä ehdokas olisi myös sähköhammasharja. Se piti hankkia hampaiden parhaaksi vuosia sitten, mutta nyt kaikki hampaat harjataan perinteisillä harjoilla. Sähkökone odottaa kärsivällisesti kylpyhuoneen hyllyllä, mutta silloin harvoin, kun sitä haluaisi taas kokeilla, on sen akku tyhjä.

Ehdoton turhuuksien turhuus löytyy kuitenkin varastosta: höyrypuhdistin. Laite on mukava, helppokäyttöinen ja tehokas, mutta mitään käyttöä sille en keksi. Se piti hankkia muutama vuosi sitten jäätyneiden vesijohtojen sulattamiseen, mutta sekään ei silloin onnistunut.

Onko jollain hyviä ehdotuksia höyrypuhdistimen käyttöön?

Akku

Tulipa töpeksittyä talvella: traktoriin jäi jossain vaiheessa virrat päälle, jonka seurauksena akku tyhjeni, jäätyi ja hajosi. No, uusi akku piti tietysti hankkia tuohon uskomattomat lähes 50 vuotta palvelleeseen työjuhtaan, että saatiin se taas käyttöön. Vielä pitäisi viedä vanha ongelmajätekeräykseen.

Akut ovat kaiken kaikkiaan melko ihmeellisiä laitoksia: painavia mötiköitä täynnä hankalia aineita. No, onneksi ne sentään kestävät ilman tällaisia virheitä varmaan kymmenkunta vuotta. Ja onneksi niiden keräys toimii kohtuullisen helposti. Muistan, miten vielä 70-luvulla oli ihan normaalia tutkia niitäkin kuten itse pikkupoikana: kaadoin hapot pihanurmikolle ja rakentelin sisällä olevasta lyijystä mitä erilaisempia esineitä. (Pihalla ei sitten siinä kohdassa kasvanut nurmikko noin kymmeneen vuoteen...)

Tietokoneen varaosia

MacBook oli jo toista kertaa takuukorjauksessa eikä käynnistyksen jälkeen alkavaa näytön taustavalon häiritsevää siritystä saatu vieläkään korjattua. Uusia osia sen sijaan taas vaihdettiin, kuten edelliselläkin kerralla. Eli onkohan niin, että kiireessä ja kaikesta mahdollisesta tinkien valmistetaan ja sitten pitää korjailla jälkikäteen. Täysin tarpeetonta kulutusta, kun samat osat käytetään useaan kertaan.

Jos jollain on kokemuksia siitä, miten tuon ongelman saa korjattua, niin otan niitä erittäin mielelläni vastaan. Ainakaan Mac Huolto ei tunnu sitä osaavan korjata.

Akkuja vai paristoja?

Missäköhän kulkee se raja, milloin akkujen käyttäminen tulee paristoja kestävämmäksi. Ainakin meillä paristoja on ainoastaan muutamassa LED-taskulampussa, ja kulutus on niin pientä, että olen silloin tällöin tarvittaessa ostanut uusia paristoja. Tuntuisi jotenkin ylimitoitetulta hankkia erillisiä latureita ja akkuja tällaiseen käyttöön. Akut ovat lisäksi ilmeisesti ongelmajätettä, kun paristoissa ei kai ole vastaavia määriä raskasmetalleja yms. ongelmallisia aineita.

Ehkäpä sitten, kun tähänkin huusholliin alkaa ilmaantua pattereita syöviä moottorileluja ja digikameroita, on aika miettiä siirtymistä akkuihin.

Pohdintoja sähkötyökaluista

Tuskin mikään on halventunut niin paljoa kuin sähkötyökalut. Kymmenen vuotta sitten iskuporasta sai maksaa 800 mk, nyt vastaavan saattaa löytää yhdeksällä eurolla. Viidelläkymmenellä eurolla saa mitä tahansa: kuviosahan, sähköhöylän, rälläkän, akkuporan, lamellijyrsimen... Laadusta on vaikea saada mitään käsitystä. Toisista työkaluista huomaa selvästi, että säästöä on tehty joka paikassa, missä vain mahdollista. Toisaalta yksi hinta-laatusuhteeltaan parhaita hankitojani on halpiskaupan poravasara: metallirunko, täysin purettava rakenne, kumikaapeli, räjäytyskuva mukana.

Isälläni on vielä käytössä 70-luvun alussa hankittu Black&Deckerin upea sähköporakone lisävarusteineen. Nykyvehkeitä ei varmasti käytetä noin kauan, mutta en uskoisi käyttöiän eron olevan kovin suuri näiden halpisten ja laatumerkkien välillä.

Itse hankin Clas Ohlsonilta jyrsinpöydän, joka tuntuisi laajentavan yläjyrsimen käyttöaluetta aika lailla. Heppoista tekoahan tuo on, mutta itse taso on tukevaa valua ja kaikki muoviosat ovat helposti uusittavissa. Kun vain ehtisi käyttämään...

Mikäköhän siinä on, että kaikki pitää omistaa, vaikka voisi lainatakin? Toisaalta kukaan ei kai vielä ole oikein ratkaissut sitä kiusallista tilannetta, kun lainatyökalu hajoaa. Nytkin kenttäsirkkeli tuli työkaverilta lainasta yksi jalka murtuneena. Onneksi se parani pienellä hitsauksella.