Pakasterasioita ja pohdintoja säilömisestä

Mikäköhän olisi kestävin tapa säilömiseen? Kuivaaminen taitaa tässä viedä ylivoimaisen voiton: ei vaadi välineistöä eikä energiaa sen enempää kuivattaessa kuin säilyttäessäkään. Lisäksi kuivaaminen säilyttää ilmeisesti niin maun kuin ravintoaineetkin kaikkein parhaiten. Kummallista, että tätä ikivanhaa säilömismenetelmää ei käytetä sen enempää. Meilläkin kuivuri odottaa lähes käyttämättömänä kellarissa: yleensä kuivataan vain yrttejä.

Vanha kunnon purkkiin säilöminen - siis esim. hilloaminen - tuntuisi myös aika kestävältä tavalta. Kun sen tekee huolella, säilyvyys on taattu vuosikausiksi. Uusimpana tulokkaana pakastaminen sen sijaan vaatii melkoisen laitteiston: kymmeniä kiloja painavan, kyseenalaisia nesteitä ja eristemateriaaleja sisältävän, sähköä kuluttavan ja tilaa vievän hökötyksen. No, sähkön kulututuksesta en olisi huolissani, kun taloja kuitenkin pitää jollain lämmittää puolet vuodesta. Toisaalta pakastin vie eniten sähköä juuri kesäkuumalla, kun lämmitystä ei muuten tarvittaisi. Meillä pakastearkku on onneksi kellarissa, jossa kesälläkin on viileää ja talvella jopa pakkasta.

Kestävintä olisi varmaan käyttää pakastamiseen kaikki mahdolliset eri tuotteiden mukana kertyneet muovirasiat. Meillä kuitenkin tarvittiin nyt lisää rasioita, joten päädyin ostamaan uusia, pakastamiseen suunniteltuja kestäviä purkkeja. Pakastepussit voisivat olla kestävämpiä, mutta niiden peseminen on hankalampaa. Ja eiköhän tuollainen tukeva muovirasia kestä huolellisessa käytössä ainakin parikymmentä vuotta.

Pakastimesta komposti

Vanhoista pakastearkuista saa mainioita komposteja (noh, esteettinen kestävyys nyt on vähän kyseenalainen, mutta muuten). Ongelmana on vain se, että noita ei tunnu saavan mistään. Ennen kierrätyskeskukset ja vastaavat pajat tekivät vanhoista pakastimista valmiita kompostoreita, mutta nyt noita ei tunnu tekevän kukaan. Myöskään esim. YTV:ltä noita ei saa - he keräävät laitteet, mutta kaikki viedään johonkin erikoiskäsittelyyn. Taas tuntuu vähän siltä, että ollaan tällaisessa yksinkertaisessa asiassa ottamassa askel taaksepäin hankaloittamalla toimivaa kierrätystä.

Onnistuin itse löytämään vuosikymmeniä vanhan arkun, josta pitäisi pienellä askartelulla saada toimiva korvaaja entiselle, pahasti lahonneelle mallille. Vielä kun keksisi, miten sen parhaiten naamioisi. Ainakaan spraymaalia ei viitsisi tuota varten ostaa.

Mehua kellarin täydeltä!

Tästä ei paljoa enää kestävämmäksi voi tulla: omasta puusta omenat auton perään, parin kilometrin päässä mehustamolla omenat mehuksi ja takaisin kellariin odottamaan juomista. Lasipullot ja kumikorkitkin kestävät vuodesta toiseen. Onneksi on tällainen mahdollisuus!

Ainoa mietityttävä seikka on se, että kaupasta saa valtamerten takaa kuljetettua mehua halvemmalla kuin tämä itse tehty mehu. Onneksi hinta ei ole tällä kertaa mehun valinnassa läheskään tärkein kriteeri.

Sähköinen kirpputori

Yrityksen työntekijöiden sähköinen kirpputori näyttäisi toimivan hienosti tällaisessa useiden tuhansien työntekijöiden työpaikassa. Yllättävän monet sitä tuntuvat seuraavan, eikä päivän ilmoitusten otsikoiden selaamiseen juuri minuuttia kauempaa mene. Kaupankäynti on helppoa - toiseen osapuoleen on huomattavasti helpompi luottaa kuin tuntemattomaan, ja tavara liikku helposti, kun ihmiset käyvät päivittäin samoilla paikoilla. Ehdottoman suositeltavaa kaikille isoille työyhteisöille.

Oikeankokoiset sadehousut lapselle löytyivät helposti: ostoilmoitukseen tuli vastaus muutamassa tunnissa, ja seuraavana päivänä sain ne jo sovitettavaksi.