Pakasterasioita ja pohdintoja säilömisestä

Mikäköhän olisi kestävin tapa säilömiseen? Kuivaaminen taitaa tässä viedä ylivoimaisen voiton: ei vaadi välineistöä eikä energiaa sen enempää kuivattaessa kuin säilyttäessäkään. Lisäksi kuivaaminen säilyttää ilmeisesti niin maun kuin ravintoaineetkin kaikkein parhaiten. Kummallista, että tätä ikivanhaa säilömismenetelmää ei käytetä sen enempää. Meilläkin kuivuri odottaa lähes käyttämättömänä kellarissa: yleensä kuivataan vain yrttejä.

Vanha kunnon purkkiin säilöminen - siis esim. hilloaminen - tuntuisi myös aika kestävältä tavalta. Kun sen tekee huolella, säilyvyys on taattu vuosikausiksi. Uusimpana tulokkaana pakastaminen sen sijaan vaatii melkoisen laitteiston: kymmeniä kiloja painavan, kyseenalaisia nesteitä ja eristemateriaaleja sisältävän, sähköä kuluttavan ja tilaa vievän hökötyksen. No, sähkön kulututuksesta en olisi huolissani, kun taloja kuitenkin pitää jollain lämmittää puolet vuodesta. Toisaalta pakastin vie eniten sähköä juuri kesäkuumalla, kun lämmitystä ei muuten tarvittaisi. Meillä pakastearkku on onneksi kellarissa, jossa kesälläkin on viileää ja talvella jopa pakkasta.

Kestävintä olisi varmaan käyttää pakastamiseen kaikki mahdolliset eri tuotteiden mukana kertyneet muovirasiat. Meillä kuitenkin tarvittiin nyt lisää rasioita, joten päädyin ostamaan uusia, pakastamiseen suunniteltuja kestäviä purkkeja. Pakastepussit voisivat olla kestävämpiä, mutta niiden peseminen on hankalampaa. Ja eiköhän tuollainen tukeva muovirasia kestä huolellisessa käytössä ainakin parikymmentä vuotta.