Pesunestettä

Tässäpä taas yksi tuote, jonka vertaileminen on ihan mahdotonta: tuulilasin pesuneste. Hinnat vaihtelevat ihan uskomattoman paljon. Litrasta tuskin pikkupakkasia kestävää litkua huoltoasemalla saa maksaa saman kuin haplahallissa neljän litran kanisterista tiivistettä, joka vielä 1:1 laimennettunakin kestää -30 asteen pakkasen.

Jos muista eroista ei saakaan mitään selvää, niin se lienee ainakin varma, että isompi pullo ja vahvempi tiiviste on niin logistiikan kuin pakkausmateriaalinkin kannalta kestävämpi.

Uskomatonta silti, että näikin paljon kulutettavaa tavaraa myydään muovisissa litran pulloissa, jotka sitten lojuvat huoltoaseman roskiksen ympärillä. Muutamilla huoltamoilla näyttää olevan jonkinlaisia automaatteja, joista nestettä saisi tankata, mutta tämä lienee vielä jotenkin liian vaikeaa, kun ei sitä itsekään ole tullut vielä edes kokeiltua.

Ei kannata korjata

Äh, 80-luvun puolesta välistä saakka hyvin palvelleista suksisauvoista hajosi kärjet: toisesta katkesi pelkkä piikki ja toisesta ladulle jäi sompa kaikkineen. Kaupassa valinta oli vaikea, kun uudet sommat olisi saanut 10 eurolla ja uudet sauvat 20:llä. Ja kun uusien sauvojen mukana vielä sai paljon entistä paremmat kahvat, oli lopputulos selvä. Yritä siinä sitten hillitä kulutusta...

Otetaan vastaan hyviä vinkkejä kärjettömien suksisauvojen uusiokäytöstä...

Ruokapöytä

Tattarisuon käytettyjen huonekalujen liikkeet tarjosivat taas hyvän löydön: kauan etsitty pyöreä pöytä keittiöön löytyi tuoleineen kauniina 50-60-luvun versiona. Tällä kertaa käytetyn ostaminen ei ollut niinkään ekologinen vaan lähinnä esteettinen ja taloudellinen valinta. Ennen vielä osattiin tehdä kauniita ja siroja puuhuonekaluja. Nykypuusepät eivät enää tunnu luottavan puun ominaisuuksiin - kaikki rakenteet ylidimensioidaan rankasti ja jälki on rujoa ja raskasta.

En tiedä, onko käytetyn ostaminen oikeasti ekologinen valinta. Jokuhan senkin tilalle todennäköisesti kuitenkin osti uuden. Ja toisaalta olisihan vanhalla, neliskulmaisellakin pöydällä pärjännyt yhtä hyvin. No, tuleepahan ainakin edistettyä käytettyjen markkinaa. Ja vanhasta keittiönpöydästä tuli tukeva työpöytä.

Kenkälankkia

Tämän viikon pakollinen hankinta oli tuubi ruskeaa kenkälankkia, jota jostain kumman syystä ei taloudesta löytynyt. Tämä kuuluu selkeästi niihin tuotteisiin, jolla huolletaan, korjataan ja pidetään kunnossa muita esineitä - siis pidennetään niiden elinikää, ja näin ollen lykätään uusien hankkimista. Eli oikein perusteltua kulutusta.

Kengät ovat taas kuin uudet ja kokemuksen perusteella tuubillinen lankkia kestää ainakin 15 vuotta!

Hyvä, Sportti-divari!

Sportti-divari osoitti taas erinomaisuutensa: tyttärelle löytyi muutamassa minuutissa sukset, sauvat ja luistimet ja pojalle lätkämaila. Valikoima on todella hyvä ja meininki muutenkin oikeanlainen. Ja hinnat uusien ostamiseen verrattuna todella edulliset! Lisäksi sieltä löytää vielä helposti puusuksia, jotka ovat ensimmäistä talveaan hiihtelevälle lapselle huomattavasti lasikuituisia paremmat. Kaupoista näitä on enää turha etsiä.

Huikeana lisäbonuksena voi työkalufriikki vielä tehdä samalla löytöretken vieressä olevaan työkaludivariin!