Hesari
Tulipa taas se jokavuotinen päätöshetki: jatkaako Hesarin tilausta vai ei. Satoja kiloja paperia vuodessa kuljetettuna painosta kotiovelle - ja jätepaperina takaisin. Yleensä vielä tuo lukeminen jää muutamaan minuuttiin per päivä. Eniten harmittaa ne päivät, jolloin sitä ei ehdi lukea ollenkaan. Tai jos olisi aikaa lukea, niin lehti ei olekaan juuri silloin käsillä.
Suuri parannus olisi joku yhteistilaus naapurin kanssa - toinen lukee aamulla ja toinen illalla, mutta tämä edellyttäisi kyllä todella säännöllistä elämää. Tai arkipäivien lehdet työpaikalle kaikkien luettavaksi ja viikonloppuna kotiin. Koskakohan tulisi sellainen media, joka mahdollistaisi paperittoman lehden, mutta täyttäisi silti sanomalehden käyttöliittymän keskeisimmän ominaisuuden: sen päällä voi maata samalla, kun lukee.
Olisikohan ympäristöteko laittaa postilaatikkoon 'Ei mainoksia'-kyltti? Se vähentäisi paperin määrää, mutta toisaalta haluaisin tukea ilmaisia paikallislehtiä.
No, Hesarin tilausta nyt sitten ainakin jatkoin...
7 Comments:
Itse olen ollut Hesaritta nyt puolitoista vuotta. Enää en oikein tajua, miksi olen sitä joskus tilannut.
t. mikki
Viivin ja Wagnerin! Jos mitään muuta ei ehdi lukea, luen sen.
V&W löytyy verkostakin.
Paperijätteen lisäksi kannattaa vastustaa isoa pahaa korporaatiota! :)
Kertokaas mulle, miksi korporaatiot ovat lähtökohtaisesti pahoja. Olen kiinnostunut kuulemaan selväkielisen perustelun tälle heitolle. Näkemyshän ei ole mitenkään uusi, tuota näki jo vuosikymmeniä sitten. Mutta noin niin kuin ontologisesti - miten ja miksi yksilö olisi lähtökohtaisesti ja luontaisesti korporaatiota parempi?
Ilmaisjakelu ja mainokset ovat minun käsittääksenieri asia, jos laittaa lapun "ei mainoksia" niin ilmaisjakelua pitäisi silti tulla. Minun ovessani lukee "ei mainoksia, ei ilmaisjakelua, kiitos". Tiedä sitten kuinka hyvin tuosta ovat perillä ne ilmaisjakelun jakajat, ja voihan olla että kyseessä on yhdistetty nippu jossa on sekä mainokset että lehti samassa, niin jakaja ei taatusti siitä ala erikseen sitä lehteä postilaatikkoon laittamaan.
-Mikko
Hmm... näin se ainakin oli, kun joskus pikkupoikana itse jaoin mainoksia: ensin kotona urakalla mainokset lehden väliin nipuiksi ja sitten ovelta ovelle.
Post a Comment
<< Home