2.12.06

Pohdintoja lelujen kestävyydestä

Hesarin yleisönosastolla joku kirjoitti lelujen kestävyydestä, ja ajattelin tehdä pienen katsauksen lastenhuoneeseen.

Omista lapsuudenleluistani - siis yhden sukupolven kestäneistä tavaroista - erottui oikeastaan kolme ryhmää: kirjat, puiset leikkikalut sekä Legot. Näistä kirjat ovat lukijasta riippuen vaihtelevassa kunnossa, mutta kuitenkin kaikki luettavissa ja sisältönsä puolesta jopa uusia parempia - tarinoissa ja arvomaailmoissa kun on tervetullut historiallinen perspektiivi. Legot ovat käytännössä täysin uusien veroisia: tarttuvat toisiinsa edelleen napakasti eivätkä ole haalistuneet, haurastuneet tai murtunet. Ja kaikki rakennusohjeet ovat siististi tallessa.

Puuleluista pitää antaa ehdoton erityismaininta yhdelle: Jukka-Lelujen Hakka. Harva lelu joutuu parivuotiaan pojan käsissä niin kovalle käsittelylle kuin tämä hypnoottisesti tunneiksi vangitseva kapistus. Silti se tuntuu kestävän käyttöä loputtomasti. Kestävyydestähän tietysti kertoo jo sekin, että malli on säilynyt värejä myöten muuttumattomana vuosikymmenten ajan.

Omien vanhempieni tavaroista - siis kaksi sukupolvea kestäneistä - jäljellä on niin ikään täysin käyttökelpoisia kirjoja. Myös pari peltilelua löytyy, mutta niitä lienee varjeltu melkoisina aarteina.

Suuri muutos tuntuu sen sijaan tapahtuneen suhtautumisessa. Se, mikä meidän vanhemmillemme oli aarre ja meille pienenä jotain erityisen tärkeää, tuntuu meidän lapsillemme olevan jotain ohimenevää, joka korvaantuu automaattisesti uudella. Ei kai tästä tosin voi syyttää muuta kuin kasvatusta, mutta nykyisessä tavarapaljoudessa on vaikea opettaa lapsiaan suhtautumaan tavaroihinsa riittävällä arvostuksella. Onneksi sentään ainakin meidän lapsille on osittain periytynyt oma intohimoni korjata kaikki, mikä vielä suinkin on korjauskelpoista.

Onko muilla hyviä esimerkkejä kestävistä leluista?

0 Comments:

Post a Comment

<< Home