Digiboksi

Tuntuu typerältä hankkia tällaista raskasmetalleja sisältävää, kyseenalaisesti kierrätettävää elektroniikkaa, jonka käyttöikä jää yleensä valitettavasti muutamaan vuoteen. No, digitallentimen kanssa pääsee sentään aika totaalisesti eroon DVD-levyistä, VHS-kaseteista yms. oheiskrääsästä, ja henkilökohtaisella tasolla se muutama tunti viikossa, minkä viettää TV:n ääressä muuttuu kyllä kertaluokkaa laadukkaammaksi, kun voi itse valita, mitä katsoo. Ja kun kerran on käyttänyt tallentavaa boksia, ei siitä enää voi luopua.

Tässä kohtaa pitää kuitenkin ottaa esille myös ergonominen kestävyys (eli käytettävyys): Meidän edellinen boksi oli Nokia 260T. Sitä käyttäessä tuntui uskomattomalta, että käyttöliittymään on päässyt jäämään sellaisia lapsuksia, joita siellä muutamassa paikassa oli. Nyt kun otti käyttöön huomattavasti uudemman, markkinoiden kärkeä edustavan Topfieldin, täytyy todeta, että monet Nokian UI-ratkaisut olivat sittenkin todella elegantteja tähän verrattuna. Esim. kaukosäätimen ja ohjelmaoppaan käytön suunnittelussa on tässä mallissa jätetty uskomaton määrä työtä tekemättä. Moni asia on tietysti parantunut, mutta keskeisimpien toimintojen osalta tulee melkein ikävä nokialaista. Tai sitten iän myötä on jo tullut niin kova muutosvastarinta, että uuden opettelu tuntuu jo valmiiksi vastenmieliseltä. Tavallisia käyttäjiähän tällaiset asiat eivät häiritse tippaakaan, mutta UI-ammattilainen ei voi ummistaa silmiään...