tag:blogger.com,1999:blog-240369932011-04-22T02:44:51.449+03:00Nykyinen kulutus ei voi jatkua - vai voiko? Päätin kirjoittaa ylös kaiken tavaran, minkä ostan, tai mikä muulla tavalla tulee hankittua - ja pohtia sen kestävyyttä. Tavoitteena on vaikuttaa omaan kulutuskäyttäytymiseen - ja parhaimmillaan toistenkin. Siis kuluttaa kestävämmin tai vähemmän. Kestävyyden on tarkoitus olla pääasiassa ekologista kestävyyttä, mutta varmaan ajoittain muutakin: ekonomista, esteettistä, eettistä, emotionaalista...Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.comBlogger1091100tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-24451604982045144032008-02-17T22:19:00.002+02:002008-02-17T22:28:07.965+02:00Radio on kerrassaan loistava keksintö: tekniikka ei ole muuttunut mihinkään sataan vuoteen, eikä muutoksia ole ilmeisesti näkyvissäkään. Eli vuosikymmeniä vanhalla, toimivalla radiolla voi kuunnella nykylähetyksiä täysin ongelmitta. Lisäksi radiot ovat varsin simppeleitä, halpoja ja kestäviä laitteita.<br /><br />Aikomuksenani oli pitkään hankkia makuuhuoneessa lojuvaan vanhaan telkkariin digiboksi, kunnes tajusin, että radiotahan siellä aamuisin kaivataan eikä televisiota. Halvalla Tivoli Audio -kopiolla pystyy nyt siis kuuntelemaan niin musiikkia kuin uutisetkin aamutoimien yhteydessä. Ja kun lähetystekniikkaan tuskin on tulossa muutoksia, uskoisin tuon vehkeen olevan käyttökunnossa ainakin muutaman vuosikymmenen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-2445160498204514403?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-5848272650733200852008-02-12T22:25:00.000+02:002008-02-12T22:35:21.814+02:00En ole nähnyt vertailuja digitaalisen ja perinteisen valokuvauksen kestävydestä, mutta äkkiseltään ajatellen digitaalikuvaus tuntuisi vähemmän kuluttavalta: vähemmän kemikaaleja, vähemmän logistiikkaa ja luullakseni vähemmän paperille asti päätyviä kuvia. Toisaalta perinteinen kamera on huomattavasti pitkäikäisempi: 70-luvun järjestelmäkamera on vielä täysin kunnossa ja moni 90-luvun pokkari näyttäisi olevan vielä täydessä käytössä.<br /><br />Digitaalikameroiden ongelma tuntuisi kuluttavan elektroniikkateollisuuden lisäksi olevan lyhyt elinikä. Meilläkin viisi vuotta vanha edellinen digikamera oli tullut jo tiensä päähän, vaikka on teknisesti vielä uuden veroinen. Tekniikka vain on kehittynyt niin, että uusi on kooltaan murto-osa, nopeudeltaan moninkertainen ja ominaisuuksiltaan huomattavasti mukavampi käyttää. Toivottavasti tämä uusi nyt sitten palvelisi ainakin tuon seuraavat viisi vuotta!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-584827265073320085?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-52013954282429270242008-02-10T21:20:00.000+02:002008-02-10T21:29:11.290+02:00Tulipa sitten hyväuskoisesti ostettua esikoiselle sukset hiihtokelien toivossa... vaan eipä tainnut niille tänä talvena enää tulla käyttöä. No, onneksi riittänevät vielä ensi talvenakin, jos sellaista koskaan tulee.<br /><br />Työpaikan sähköinen kirpputori osoittautui taas lyömättömäksi ostopaikaksi: helppoa, nopeaa ja luotettavaa kaupankäyntiä. Ison talon etuja!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-5201395428242927024?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-34593681539845942272008-01-23T20:52:00.000+02:002008-01-23T20:59:19.578+02:00Tämä ei varsinaisesti liity hankintoihin, mutta on kuitenkin mieleenpainunut kokemus viime vuodelta: ostin purkin maalia, joka oli täysin kuivunut. Eli pinnalla oli paksu kuiva kerros. Itse asiassa valitin asiasta ja sain maalikaupasta alennuksella toisen purkin samaa tavaraa, joka oli siis täsmälleen samanlainen.<br /><br />Laitoin asiasta palautekysymyksen sen valmistaneelle Teknokselle www-sivujen kautta. Aluksi näytti hyvältä: sieltä tuli vielä saman päivän aikana sähköpostilla henkilökohtainen vastaus, jossa luvattiin tutkia asiaa. Seuraavana päivänä näytti vielä paremmalta, kun ko. henkilö soitti kyselläkseen vielä lisätietoja ostopaikasta, pakkauskoosta jne. Asia luvattiin selvittää ja palata hyvitysten kanssa lähiaikoina.<br /><br />Kun mitään ei muutamaan kuukauteen ollut kuulunut, laitoin ko. henkilölle sähköpostia ja kyselin, missä tutkimusten kanssa oltiin menossa. Ei vastausta. Tästä muutama kuukausi myöhemmin laitoin vielä uuden kyselyn sähköpostilla. Ei vieläkään mitään vastausta.<br /><br />Nyt tuostakin on kulunut jo muutama kuukausi ja olen kyllästynyt odottamaan tai ajattelemaan koko asiaa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-3459368153984594227?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-88630787653767407902008-01-17T18:21:00.000+02:002008-01-17T18:28:58.328+02:00Syksyltä tulee mieleen kaksi (kyseenalaista) lelutapausta, joissa laatu oli onnetonta, mutta palvelu hyvää: toinen oli jäätelöautosta ostettu pieni radio-ohjattava auto ja toinen Sirkus Finlandiasta hankittu hieno, ilmaan kirjoittava, kädessä pidettävä tuuletin. Molemmat toimivat noin yhden illan, jonka jälkeen ne toimivat enää satunnaisesti. En voinut kummassakaan tapauksessa sulattaa tällaista laatua, joten laitoin viestin ko. tahoille. Ja kas, molemmissa tapauksissa tupsahti postilaatikkoon uusi vastaava ilman sen kummempia kyselyitä. Hyvää palvelua!<br /><br />Tosin voisi kyseenalaistaa kummankin kapineen kohdalla sen, onko uuden hankkimisessa mitään järkeä, kun se on sekä turha että eliniältään kovin lyhytkestoinen. Eli tulin näiden osalta kuluttaneeksi turhaan tuplasti, mutta toisaalta eivät kuluttajat saa mielestäni noin huonoa laatua hyväksyä.<br /><br />Ikävä kyllä molemmat näistä leluista taitavat kuulua siihen surulliseen kategoriaan, joka ei uusia pattereita tule koskaan näkemään: lelu unohtuu lelukorin pohjalle viimeistään siinä vaiheessa, kun paristot loppuvat.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-8863078765376740790?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-29815689629570739562008-01-10T22:47:00.000+02:002008-01-10T22:57:49.143+02:00Mitä yhteistä on mm. partakoneilla, sähköhammasharjoilla ja mustesuihkutulostimilla? No ainakin se, että uusi laite on halvempi kuin osat vanhaan. Neljä uutta vaihtoharjaa maksaa saman kuin uusi sähköhammasharja, jonka mukana siis tulee jo kolme vaihtoharjaa. Teräverkko vanhaan partakoneeseen olisi maksanut 29 euroa, uusi, parempi kone maksoi 19 euroa. Täysin kestämätöntä! Tällaisella hinnoittelulla meidät pakotetaan täysin tarpeettomaan kuluttamiseen.<br /><br />Partakoneiden kehitys on muuten aika kummallista: esim. Braunilta taitaa löytyä yksi ei-ladattava malli. Onkohan akun tuoma hyöty varmasti suurempi kuin sen aiheuttama haitta materiaaleissa, kierrätyksessä ja käyttöiässä? Ainakaan minä en muista, milloin olisin viimeksi ajanut partaani paikassa, jossa ei ole sähköä käden ulottuvilla. Puhumattakaan siitä, että kunnon sähkökone ajaa huomattavasti tehokkaammin kuin heikkovirtaa käyttävä ladattava malli.<br /><br />No, veitsellä ajaminen olisi tietysti kaikkein ekologisinta...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-2981568962957073956?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-32432779652084929792008-01-06T22:43:00.000+02:002008-01-06T22:50:30.868+02:00Tulipa aloitettua vuosi oikein ekoteolla: kuivausrummun hankinta tuskin lienee ekologisesti mitenkään perusteltua. Homman lopputulos - kuiva pyykki - on sama kuin narullakin kuivatessa, mutta sähköä tulee käytettyä muutama kilowattitunti enemmän. Lämmityskauden aikanahan tuolla ei niin paljoa merkitystä ole, mikäli kodin lämmitys muuten toimii oikein eli pudottaa tehoa vastaavasti. Yritetään kesällä sitten kuivailla ulkona... Kolmen lapsen huushollissa ilman kunnollisia kuivaustiloja on kuivausrumpu kuitenkin melkoinen helpotus!<br /><br />Samalla tuli hommattua uusi, isompi pesukone, vaikka vanhakin on vielä kunnossa. No, vanha pääsi kellariin työstämään kenkiä ja hiekkalaatikkovaatteita - jos se vaikka pidentäisi uuden käyttöikää. Vanha Upo on toiminut nyt yli 10 vuotta ilman korjaajaa. Saa nähdä, pääsevätkö uudet samaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-3243277965208492979?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-25715046361880824692008-01-02T22:37:00.000+02:002008-01-02T22:46:17.500+02:00Pitkä hiljaisuus ei ikävä kyllä tosiaankaan johdu siitä, että olisin pystynyt täysin lopettamaan kuluttamisen - ei sinne päinkään. Kolmilapsisen perheen arjen pyörittäminen vain vei kaiken ajan ja energian hetkellisesti.<br /><br />Viimeisimpänä hankintana ajattelin hankkia vähemmän bensaa ja jättäydyin töistä kotiin hoitamaan lapsia. Ainakin siltä osin tulee nyt kulutettua vähemmän ja tuotettua vähemmän hiilidioksidia. En tiedä, onko yhteiskunnan tuottavasta työstä pois jääminen muulta osin kovin kestävää, mutta ehkä se voidaan ainakin tuohon emotionaalisen kestävyyden lokeroon jotenkin perustella.<br /><br />Luulisi muuten että kotona ollessa olisi paremmin aikaa selailla nettiä ja kirjoitella blogeja. Vaan kuinka väärässä sitä onkaan noine luuloineen, kun ei pääse työpaikalle rauhassa surffailemaan!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-2571504636188082469?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-6939599146303707202007-09-11T21:59:00.001+03:002007-09-11T22:04:33.901+03:00Heräsin taas miettimään, mitä kaikkea kotiin on tullut kannettua viime aikoina. Merkittävin uudistus on uusi sänky. 100 vuotta vanha sänky löysi uuden kodin huuto.netistä ja 10 vuotta vanhat liian pehmeät joustinpatjat päätyivät vierashuoneen sänkyyn.<br /><br />Uusi sänky on aito Futon: leveä, paksu ja kallis - ja samalla ilmeisen kestävä: tehty ilman lapsityövoimaa ja käyttöikää luvataan yli 10 vuotta. Mutta ennen kaikkea se on aivan mahtava nukkua! Kerrassaan uskomaton! Nukkuminen sai juuri uuden merkityksen!<br /><br />Ja kun jostain oikein pitää, niin kyllähän siitä silloin tulee huolehdittuakin, mikä taas auttaa pidentämään käyttöikää. Suosittelen todella lämpimästi kaikille!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-693959914630370720?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-89443019717910121092007-08-03T23:15:00.000+03:002007-08-03T23:26:10.576+03:00Clas Ohlsonilla oli tarjolla kahta puutarhaletkua: halpaa ja vähän kalliimpaa - 15 vuoden takuulla! Viimeinkin jollekin saa kunnon takuun! Kyllähän puutarhaletkun pitää parikymmentä vuotta kestääkin, ellei nyt sitten väkisin sitä katkaise tai päästä jäätymään. Harvoin vain kukaan suostuu sitä näin takuun muodossa myöntämään.<br /><br />Kuluttajan kannalta ei nykyään ole kyllä mitään takeita siitä, että jokin kauppa olisi vielä 15 vuoden jälkeen olemassa. Niin ikään lienee aika epätodennäköistä, että jollain olisi lukukelpoinen lämpöpaperikuitti tuosta ostoksesta vielä vuosien kuluttua tallessa. (Yksi toimiva tapa saattaisi olla laittaa kaikki takuukuitit skanneriin ja lähettää kuva itselle sähköpostina. Siellä ainakin pysyisi.)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-8944301971791012109?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-24562785006949791072007-07-24T23:03:00.000+03:002007-07-24T23:11:13.289+03:00Helsingin Din Sko ei nyt kyllä saanut hyviä pisteitä eikä ainakaan uusia kanta-asiakkaita: ostettiin vaimolle kengät ja otettiin ne saman tien jalkaan. Parinsadan metrin kävelyn jälkeen kävi ilmi, ettei toinen niistä istukaan jalkaan, eikä kengillä käytännössä voinut kävellä. Siispä takaisin liikkeeseen vaihtamaan kenkiä toisenlaisiin.<br /><br />Pidin itsestäänselvänä, että juuri ostetut kengät otetaan takaisin, joten myyjän yhteistyöhaluttomuus oli täysi yllätys: kuulemma kenkiä ei voi palauttaa, jos niitä on käytetty. Totta, olihan niitä käytetty, ja kyllä parisataa metriä kävelyä märällä asfaltilla jättää jälkensä pohjiin. Mutta silti reaktio tuntui käsittämättömältä, erityisesti, kun tiskillä vielä mainostetaan 14 päivän avokauppaa: kengät saa palauttaa kahden viikon sisällä - käyttämättöminä. Kukakohan ostaa kengät katsellakseen niitä ensin kaksi viikkoa...<br /><br />Ja pahinta on siis se, että tuli kulutettua täysin turhaan yksi pari kenkiä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-2456278500694979107?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-12846876137344513072007-07-11T22:30:00.000+03:002007-07-11T22:41:13.093+03:00Jo toinen Nokian handsfree-kuuloke lakkasi toimimasta muutaman vuoden sisällä, joten ostin tilalle taas uuden samanlaisen 11 euron arvoisen härvelin. Kuormituksen suhteen tuo pala muovia, pätkä johtoa ja minimaalisesti elektroniikkaa tuskin on kummoinen, mutta kaikkein tärkeimmän eli käyttöiän suhteen toivoisi parempaa.<br /><br />Monet kehuvat langattomia bluetooth-luureja, mutta itse päädyin kuitenkin vielä perinteiseen johdolliseen, kun sitä lähinnä vain autossa tulee tarvittua. Langattoman mukana tulisi taas yksi laturi lisää, eikä akkukaan liene ympäristön kannalta täysin ongelmaton. Ja mikä pahinta, itselläni olisi todennäköisesti siitä akku lopussa juuri silloin, kun sitä tarvitsisin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-1284687613734451307?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-69432661706710203162007-07-02T21:48:00.000+03:002007-07-02T21:58:03.657+03:00Viime jouluksi hankittu Hackmanin keraamisella pinnoitteella varustettu pannu oli uskomaton pettymys: alle puolen vuoden käytön jälkeen pinnoite oli muuttunut täysin karheaksi. Paistettava ruoka tarttui siihen välittömästi ja tiskaaminen oli yhtä tuskaa. Palvelu Arabian tehtaanmyymälässä oli kuitenkin asiallista: heti pannun nähtyään myyjä kehoitti hakemaan hyllystä uuden vastaavan ja kertoi, että juuri tuossa ensimmäisessä erässä oli ollut laatuongelmia. No, vaihdoin sitten vähän isompaan, samalla materiaalilla pinnoitettuun malliin. Saa nähdä, kuinka kauan tuo kestää.<br /><br />Pannujen valikoima ei ainakaan Hackmanilla ole kovin monipuolinen: pinnoitettujen alumiinipannujen lisäksi tarjolla on vain valurautaisia. Valurautainen on tietysti ikuinen, mutta olisin kaivannut joko pinnoittamatonta ruostumatonta teräspannua tai sitten emalipintaista mallia. Ainakin parinkymmenen vuoden kokemukset erilaisista teflon-pinnoitteista näyttävät sellaisten olevan varsin lyhytikäisiä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-6943266170671020316?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-61749550815447582542007-06-28T21:28:00.000+03:002007-06-28T21:45:40.294+03:00Paljonkohan sitä olisi valmis maksamaan Suomenlahden puhdistamisesta omalta pieneltä osaltaan?<br /><br />Kunta kunnostautui viimeinkin ja päätti kaivaa viemäriverkoston meidänkin talon nurkalle. Nyt pitäisi enää tehdä päätös siitä, liittyykö tuohon nyt vai myöhemmin. Liittymismaksu on yli 2500 € ja meidän viisihenkisen talouden käyttämän sadan vuotuisen vesikuution hinta nousee n. 200 eurolla vuodessa. Nyt jätevedet menevät kolmen saostuskaivon kautta ojaan ja siitä Suomenlahteen. Tyhjennys maksaa 50 € vuodessa ja lain mukaan ainakin tällä kokoonpanolla pärjäisi vielä viisi vuotta.<br /><br />Vaa'assa painaa siis toisaalta 150 € vuodessa sekä liittymisinvestoinnin lykkääminen - toisella puolella taas vesistöjen rehevöitymisen hidastaminen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-6174955081544758254?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-67159258579721719692007-06-15T22:28:00.000+03:002007-06-15T22:54:00.297+03:00Viikko bulgarialaisessa lomakohteessa sai miettimään matkailun kesävyyttä:<br /><br />- Lentäminen ei ainakaan ole kestävä tapa liikkua. Ihmetyttää suorastaan, miten lentöyhtiöt tekevät vuosikymmeniksi eteenpäin hurjia investointeja uuteen kalustoon uskoen lentoliikenteen jatkuvaan kasvuun. Jossain vaiheessa tulee (toivottavasti) väkisinkin jotain rajoituksia kerosiinin käyttöön. Ja jos se käy liian kalliiksi, ei lentoliikenteellä taida olla kovin paljoa korvaavia energiamuotoja tarjolla.<br /><br />- Hotellin energiankäyttö on aika uskomatonta: joka puolella on erilaisia sähkölaitteita lämmittämässä entisestään kuumaa sisätilaa samaan aikaan, kun sadat ilmastointilaitteet puskevat lämpöä ulos. Aurinkoenergian käytöstä esim. veden lämmittämiseen ei ole merkkiäkään, vaikka olosuhteet voisivat siihen mitä otollisimmat. Tai tuulisella paikalla voisi kuvitella hotellin saavan itsensä lähes omavaraiseksi energian suhteen muutamalla pienellä tuulivoimalalla. Turistit kuitenkin vaativat entistä suurempia viileitä huoneita, loputtomasti kuumaa vettä ja lämmitetyt uima-altaat.<br /><br />- Sen enempää hotelli kuin matkatoimistokaan ei viittaa ympäristöasioihin sanallakaan. Ainoa maininta ympäristöstä on vessassa oleva ohje jättää pyyhkeet lattialle, mikäli haluaa ne pestäviksi. Tämäkin on jotenkin käsittämätön asia: jollain on saatu lobattua sama käytäntö maailman jokaiseen hotelliin, vaikka säästö pesuvedessä ja pesuaineiden tuomassa kuormituksessa tuntuu marginaaliselta. Eikö samalla satsauksella olisi saatu aikaan jotain paljon merkittävämpääkin? Onneksi tässä hotellissa sentään oli parvekkeen oven avautuessa pois kytkeytyvä ilmastointi sekä liiketunnistimella varustetut valot yhteisissä WC-tiloissa.<br /><br />- All inclusive -meininki ajaa ruuan ja juoman ylikulutuksen äärimmilleen: annokset ovat valtavia ja hukkaankin menee uskomattomia määriä ruokaa. Onneksi tuolla sen sentään vielä voinee syöttää kanoille ja vuohille.<br /><br />Onkohan tähän kaikkeen tulossa muutos jossain vaiheessa? Rupeavatko turistit olemaan valmiita maksamaan ekstraa ympäristömerkeistä vai alkavatko erilaiset haittaverot yms. joskus nostaa täysin välinpitämättömien kohteiden hintoja?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-6715925857972171969?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-55413746064066306862007-06-02T18:05:00.001+03:002007-06-02T18:16:59.796+03:00En ollut oikein innostunut ajatuksesta, kun vaimo ehdotti, että hankkisimme 3-vuotiaalle pojalle syntymäpäivälahjaksi akkukäyttöisen, moottorilla kulkevan, oikeasti ajettavan leikkimaastoauton. Käynti kaupassa kuitenkin muutti mielen: vaikka ensivaikutelma olikin muovisen heppoinen, sai myyjän vakuuttava kertomus useamman vuoden omakohtaisesta käyttökokemuksesta harkitsemaan asiaa uudelleen. Jopa varaosia tuntui olevan saatavilla, joten eiköhän se käyttökunnossa saada pysymään.<br /><br />Ja itse asiassa laite on ihan mahtava: mootorit jaksavat vetää ylämäessäkin ja akut tuntuvat kestävän päivän leikit hienosti. Voi sitä riemua pikkumiehen kasvoilla! Olisipa vain itsellä ollut moinen pienenä.<br /><br />Järjettömältähän tällainen hankinta kuulostaa ekologiselta kannalta. Mutta toisaalta, kyllä sitä paljon tyhmempäänkin voisi retkahtaa: lyijyakut päätyvät joskus aikanaan tehokkaaseen käsittelyprosessiin ja metallirunko on niin ikään kierrätettävissä. Ainoastaan muoviselle korille lienee hankala löytää käyttöä siinä vaiheessa, kun tuosta aika jättää. Toivotaan, että pysyy ehjänä ja että käyttöä löytyy vielä vuosiksi!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-5541374606406630686?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-35759355407887081732007-05-21T23:27:00.001+03:002007-05-21T23:53:10.432+03:00Tulipa käytyä höyläytämässä kasa lattialautoja Itä-Suomessa. Höylä toimi upeassa vanhassa myllyssä, ja jossain vaiheessa kävi ilmi, että siinä, missä aikanaan pyöri myllynkivi, pyörii nyt sähkögeneraattori. Parasta asiassa on se, että sen sähkön, joka ei mene höylän pyörittämiseen, saa myytyä sähköverkkoon!<br /><br />Lisää tällaista! Suomi on täynnä koskia, jotka voitaisi helposti valjastaa sähkön tuotantoon yksityishenkilöiden voimin. Eipä tarvittaisi kuudetta ydinvoimalaa, jos tällaista toimintaa tuettaisi paremmin. Sama pätee tuulivoimaan: tarjolla pitäisi olla helposti käyttöönotettavia pieniä tuulivoimaloita sekä selkeä malli sille, miten tuotetun sähkön saa myytyä verkkoon.<br /><br />Itse lattialautojen kanssa tuli ehkä säästettyä muutama hiilidioksidikilo, kun ei tarvinnut kuljetella niitä ympäri Suomea. Pitäisiköhän vanhat laudat itse asiassa polttamisen sijasta sulloa johonkin varastoon. Tulisi ainakin muutama kilo hiiltä taas pidettyä pois ilmakehästä häiriköimästä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-3575935540788708173?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-26928811543945729262007-05-11T21:35:00.000+03:002007-05-11T21:42:31.787+03:00Lapsiperheen kanssa asioilla ravatessa tulee aina silloin tällöin tilanteita, joissa mikään ei pelasta tilannetta niin nopeasti ja tehokkaasti kuin hampurilaisateria.<br /><br />MacDonaldsin Happy meal tuntuu kerta toisensa jälkeen päätyvän uskomattomaan rimanalitukseen aterian mukana tulevan lelun kanssa. Yleensä näiden pienin käsin kasattujen muoviesineiden elinikäkin jääkin kotona muutamaan pävään. Hesburger sen sijaan yllätti positiivisesti jokin aika sitten siellä vieraillessa: muovikrääsän sijasta aterian mukana tuli Tohtori Sykerö -DVD! Mitätön pala akryylimuovia, mutta ainakin meidän perheessä aktiivista käyttöä sille tulee vielä vuosiksi eteenpäin.<br /><br />Lisää tällaisia kylkiäisiä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-2692881154394572926?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-79663343828848842442007-05-04T11:59:00.000+03:002007-05-04T12:03:25.997+03:00Kas, Luonto-liitto on kunnostautunut julkaisemalla kulutuksen vähentämiseen liittyvän kaventajat-palvelun: <a href="http://www.kaventajat.fi">www.kaventajat.fi</a>.<br /><br />Erittäin onnistunut saitti, hyvää asiaa huumorilla kevennettynä! Kannattaa käydä tutustumassa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-7966334382884884244?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-58798250730784577672007-04-18T22:26:00.000+03:002007-04-18T22:35:07.043+03:00Ah sitä teräketjuöljyn ja 2-tahtibensan tuoksua! Ja sitä voittamatonta tunnetta, joka tulee heti, kun saa sahan käyntiin!<br /><br />Edelliselle <span class="bodycopy">McCullochille kertyi ikää yli 30 vuotta. Samaa tuskin voi odottaa uudelle sahalle, joka muovirunkoineen vaikuttaa varsin heppoiselta edeltäjäänsä verrattuna. Ja hälyttävää on myös se, että kaupasta saa uuden sahan samaan hintaan, mitä korjaaja veloittaa muutaman tunnin työstä. Harvapa sitä rikki mennyttä siinä enää rupeaa korjauttamaan.<br /><br />Moottorisaha on hyvä esimerkki esineestä, joka kannattaisi omistaa yhdessä jonkun toisen kanssa. Sitä harvoin tarvitsee juuri tietyllä hetkellä (paitsi nyt, kun puu rojahti keskelle pihaa) ja toisaalta todenneäköisesti sille olisi harvoin useampaa käyttäjää juuri samalla hetkellä. Ensin pitäisi kuitenkin jotenkin ratkaista se yhteisomistajuuteen ja lainaamiseen liittyvä kiusallinen tilanne, kun jotain menee rikki: oliko vika käyttäjässä vai olisiko sama tapahtunut joka tapauksessa.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-5879825073078457767?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-38806473008761827092007-04-09T10:15:00.000+03:002007-04-09T10:24:45.124+03:00Mikä on huushollisi turhin kodinkone? Se, jonka hankita kadutti saman tien. Se, jota ei lahjaksi saamisen jälkeen ole käytetty kertaakaan. Se, jota hävettää näyttää vieraille.<br /><br />Meillä kuvittelin sen löytyvän keittiöstä. Mutta ei, käytettynä hankittu leipäkone leipoi säännöllisesti ainakin pari vuotta ennen kuin siirtyi kellariin. Samoin sekoittimet, soseuttimet ja jopa mehulinko ovat ajoittain käytössä. Kuten myös vohvelirauta.<br /><br />Yksi hyvä ehdokas olisi myös sähköhammasharja. Se piti hankkia hampaiden parhaaksi vuosia sitten, mutta nyt kaikki hampaat harjataan perinteisillä harjoilla. Sähkökone odottaa kärsivällisesti kylpyhuoneen hyllyllä, mutta silloin harvoin, kun sitä haluaisi taas kokeilla, on sen akku tyhjä.<br /><br />Ehdoton turhuuksien turhuus löytyy kuitenkin varastosta: höyrypuhdistin. Laite on mukava, helppokäyttöinen ja tehokas, mutta mitään käyttöä sille en keksi. Se piti hankkia muutama vuosi sitten jäätyneiden vesijohtojen sulattamiseen, mutta sekään ei silloin onnistunut.<br /><br />Onko jollain hyviä ehdotuksia höyrypuhdistimen käyttöön?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-3880647300876182709?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-71047511787805971182007-04-03T20:59:00.000+03:002007-04-03T21:07:19.209+03:00Tulipa töpeksittyä talvella: traktoriin jäi jossain vaiheessa virrat päälle, jonka seurauksena akku tyhjeni, jäätyi ja hajosi. No, uusi akku piti tietysti hankkia tuohon uskomattomat lähes 50 vuotta palvelleeseen työjuhtaan, että saatiin se taas käyttöön. Vielä pitäisi viedä vanha ongelmajätekeräykseen.<br /><br />Akut ovat kaiken kaikkiaan melko ihmeellisiä laitoksia: painavia mötiköitä täynnä hankalia aineita. No, onneksi ne sentään kestävät ilman tällaisia virheitä varmaan kymmenkunta vuotta. Ja onneksi niiden keräys toimii kohtuullisen helposti. Muistan, miten vielä 70-luvulla oli ihan normaalia tutkia niitäkin kuten itse pikkupoikana: kaadoin hapot pihanurmikolle ja rakentelin sisällä olevasta lyijystä mitä erilaisempia esineitä. (Pihalla ei sitten siinä kohdassa kasvanut nurmikko noin kymmeneen vuoteen...)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-7104751178780597118?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-4449454024914413992007-03-29T21:28:00.000+03:002007-03-29T21:32:57.197+03:00MacBook oli jo toista kertaa takuukorjauksessa eikä käynnistyksen jälkeen alkavaa näytön taustavalon häiritsevää siritystä saatu vieläkään korjattua. Uusia osia sen sijaan taas vaihdettiin, kuten edelliselläkin kerralla. Eli onkohan niin, että kiireessä ja kaikesta mahdollisesta tinkien valmistetaan ja sitten pitää korjailla jälkikäteen. Täysin tarpeetonta kulutusta, kun samat osat käytetään useaan kertaan.<br /><br />Jos jollain on kokemuksia siitä, miten tuon ongelman saa korjattua, niin otan niitä erittäin mielelläni vastaan. Ainakaan Mac Huolto ei tunnu sitä osaavan korjata.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-444945402491441399?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-57036156520836532032007-03-06T22:58:00.000+02:002007-03-06T23:01:06.930+02:00Tässä sitä taas kulutetaan: vanha Marimekko olisi palvellut vielä ihan hienosti, mutta uusi Tucanon läppärilaukku vaan piti saada. Niin sitä aina välillä sortuu.<br /><br />No, pistetään vanha kirpputorin kautta uuteen käyttöön ja yritetään pitää uudesta niin hyvää huolta, että kestäisi ainakin saman kuin konekin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-5703615652083653203?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-25144780347826037592007-02-27T21:46:00.000+02:002007-02-27T21:52:07.079+02:00Tässäpä taas yksi tuote, jonka vertaileminen on ihan mahdotonta: tuulilasin pesuneste. Hinnat vaihtelevat ihan uskomattoman paljon. Litrasta tuskin pikkupakkasia kestävää litkua huoltoasemalla saa maksaa saman kuin haplahallissa neljän litran kanisterista tiivistettä, joka vielä 1:1 laimennettunakin kestää -30 asteen pakkasen.<br /><br />Jos muista eroista ei saakaan mitään selvää, niin se lienee ainakin varma, että isompi pullo ja vahvempi tiiviste on niin logistiikan kuin pakkausmateriaalinkin kannalta kestävämpi.<br /><br />Uskomatonta silti, että näikin paljon kulutettavaa tavaraa myydään muovisissa litran pulloissa, jotka sitten lojuvat huoltoaseman roskiksen ympärillä. Muutamilla huoltamoilla näyttää olevan jonkinlaisia automaatteja, joista nestettä saisi tankata, mutta tämä lienee vielä jotenkin liian vaikeaa, kun ei sitä itsekään ole tullut vielä edes kokeiltua.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-2514478034782603759?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1172260324481669702007-02-23T21:48:00.000+02:002007-02-27T21:54:59.973+02:00Äh, 80-luvun puolesta välistä saakka hyvin palvelleista suksisauvoista hajosi kärjet: toisesta katkesi pelkkä piikki ja toisesta ladulle jäi sompa kaikkineen. Kaupassa valinta oli vaikea, kun uudet sommat olisi saanut 10 eurolla ja uudet sauvat 20:llä. Ja kun uusien sauvojen mukana vielä sai paljon entistä paremmat kahvat, oli lopputulos selvä. Yritä siinä sitten hillitä kulutusta...<br /><br />Otetaan vastaan hyviä vinkkejä kärjettömien suksisauvojen uusiokäytöstä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-117226032448166970?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1171565756464930392007-02-15T20:49:00.000+02:002007-02-15T20:55:56.476+02:00Tattarisuon käytettyjen huonekalujen liikkeet tarjosivat taas hyvän löydön: kauan etsitty pyöreä pöytä keittiöön löytyi tuoleineen kauniina 50-60-luvun versiona. Tällä kertaa käytetyn ostaminen ei ollut niinkään ekologinen vaan lähinnä esteettinen ja taloudellinen valinta. Ennen vielä osattiin tehdä kauniita ja siroja puuhuonekaluja. Nykypuusepät eivät enää tunnu luottavan puun ominaisuuksiin - kaikki rakenteet ylidimensioidaan rankasti ja jälki on rujoa ja raskasta.<br /><br />En tiedä, onko käytetyn ostaminen oikeasti ekologinen valinta. Jokuhan senkin tilalle todennäköisesti kuitenkin osti uuden. Ja toisaalta olisihan vanhalla, neliskulmaisellakin pöydällä pärjännyt yhtä hyvin. No, tuleepahan ainakin edistettyä käytettyjen markkinaa. Ja vanhasta keittiönpöydästä tuli tukeva työpöytä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-117156575646493039?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1170879212770352872007-02-07T22:10:00.000+02:002007-02-27T21:54:07.465+02:00Tämän viikon pakollinen hankinta oli tuubi ruskeaa kenkälankkia, jota jostain kumman syystä ei taloudesta löytynyt. Tämä kuuluu selkeästi niihin tuotteisiin, jolla huolletaan, korjataan ja pidetään kunnossa muita esineitä - siis pidennetään niiden elinikää, ja näin ollen lykätään uusien hankkimista. Eli oikein perusteltua kulutusta.<br /><br />Kengät ovat taas kuin uudet ja kokemuksen perusteella tuubillinen lankkia kestää ainakin 15 vuotta!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-117087921277035287?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1170451931047925212007-02-02T23:23:00.000+02:002007-02-02T23:32:11.066+02:00Sportti-divari osoitti taas erinomaisuutensa: tyttärelle löytyi muutamassa minuutissa sukset, sauvat ja luistimet ja pojalle lätkämaila. Valikoima on todella hyvä ja meininki muutenkin oikeanlainen. Ja hinnat uusien ostamiseen verrattuna todella edulliset! Lisäksi sieltä löytää vielä helposti puusuksia, jotka ovat ensimmäistä talveaan hiihtelevälle lapselle huomattavasti lasikuituisia paremmat. Kaupoista näitä on enää turha etsiä.<br /><br />Huikeana lisäbonuksena voi työkalufriikki vielä tehdä samalla löytöretken vieressä olevaan työkaludivariin!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-117045193104792521?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1169932934462960822007-01-27T23:10:00.000+02:002007-01-27T23:22:14.623+02:00Kun nyt piti käydä Ikeassa hakemassa syntymäpäivälahja tuttavaperheen lapsille, niin samalla sieltä tarttui mukaan kaksi ihan ehdotonta asiaa:<br /><br />* 25*25-senttisiä valkoisia froteepyyhkeitä kymmenen kappaleen pakkauksissa - kaksi pakkausta: näitä tarvitaan vauvaperheen keittiössä jatkuvasti, ja parin vuoden ja useiden kymmenten pesujen jälkeen niistä tulee vielä oivallisia pölyrättejä yms. Ehkäpä ovat ympäristönkin kannalta jopa kestävämpiä kuin talouspaperin käyttäminen.<br /><br />* 2 euro-euro-jatkojohtoa, siis sellaista parimetristä johtoa, joissa on molemmissa päissä vain litteä eurotöpseli - näillä saa helposti vedettyä sähkön paikasta toiseen, kun yleensä sitä tarvitaan vain yhdelle laitteelle ja nekin ovat nykyään järjestäen tällaisia pienitehoisia eurojohdollisia. Hintakin taisi olla kahden euron paikkeilla. (täysin kestämätöntä tietysti hankkia tällaisia varmuuden vuoksi, mutta tarpeeseen ostettuna ehkä aavistuksen parempia kuin ne tavalliset johdot, joissa on päässä iso mötikkä ainakin kolmelle paksulle virtajohdolle - siis ainakin esteettisesti parempia)'<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116993293446296082?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1169150551428827452007-01-18T21:46:00.000+02:002007-02-27T21:55:37.466+02:00Tulipa tehtyä hyviä löytöjä alkuvuoden alennusmyynneissä... vai tuliko sittenkään? 70 prosentin alennus tekee toki ostoksesta taloudellisesti kestävän, mutta kokonaisuudelle taitaa käydä päin vastoin: kun halvalla saa, harkintakky pettää helposti pahemman kerran. Tulee hankittua sellaista, jota ei välttämättä tarvitsisi tai laadultaan tai muuten kestämätöntä.<br /><br />Jossain naistenlehdessä oli hiljattain hyviä vinkkejä kestävään kulutukseen. Siinä kehotettiin ostamaan ainoastaan kalliita vaatteita hienoista erikoisliikkeistä. Tässä on sikäli järkesä, että kalliit vaatteet ovat yleensä (muttei toki aina) niin laadultaan kuin malliltaankin kestäviä. Ja kun jostain maksaa paljon, tulee siitä varmasti pidettyä parempaa huolta.<br /><br />Itse lankesin siis tähän ale-ansaan. Muutenkaan en tuota pelkkään laatuun satsaamista ole loppujen lopuksi onnistunut juuri noudattamaan - muuta kuin työkalujen osalta ajoittain.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116915055142882745?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1168458443478431462007-01-10T21:33:00.000+02:002007-02-27T21:56:10.162+02:00Missäköhän kulkee se raja, milloin akkujen käyttäminen tulee paristoja kestävämmäksi. Ainakin meillä paristoja on ainoastaan muutamassa LED-taskulampussa, ja kulutus on niin pientä, että olen silloin tällöin tarvittaessa ostanut uusia paristoja. Tuntuisi jotenkin ylimitoitetulta hankkia erillisiä latureita ja akkuja tällaiseen käyttöön. Akut ovat lisäksi ilmeisesti ongelmajätettä, kun paristoissa ei kai ole vastaavia määriä raskasmetalleja yms. ongelmallisia aineita.<br /><br />Ehkäpä sitten, kun tähänkin huusholliin alkaa ilmaantua pattereita syöviä moottorileluja ja digikameroita, on aika miettiä siirtymistä akkuihin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116845844347843146?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1167136257196777702006-12-26T14:18:00.000+02:002006-12-27T10:32:04.386+02:00Tässä lasten joulusatoa tutkiessa tuli tehtyä muutama havainto nykyisistä leluista:<br /><br />* Pakkausten suunnittelu on lähtenyt pahasti käsistä. Kaiken pitää olla niin näyttävästi esillä, että pakkauksista tulee uskomattoman monimutkaisia. Lelun saamiseksi ulos pakkauksesta pitää purkaa ympäriltä pitkiä rautalankoja ja isoja muoviosia sekä irrottaa teippejä ja ompeleita. Lapselle tämä on täysin mahdotonta ja aikuisellekin tuottaa ongelmia. Ja pakkausjätettä tulee niin ikään melkoisia kasoja.<br /><br />* Sähköllä toimivissa leluissa tuntuu olevan suuntauksena, että toisessa osassa on patterit ja toisessa osassa akku, joka sitten latautuu näillä paristoilla. Kauko-ohjattavassa lennokissa tämän vielä ymmärtää, kun itse laitteen pitää olla mahdollisimman pieni tai kevyt. Mutta erillinen jalusta barbin lataamiselle siipien heiluttelua varten tuntuu turhalta. Pieni patteri mahtuisi nukenkin sisään - nyt akku tekee siitäkin aikanaan ongelmajätettä.<br /><br />* Sähköleluissa pitää olla Try me -ominaisuus, että sen toimintaa voisi kaupassa kokeilla. Tämän takia laitteessa pitää olla valmiina patterit, mutta ilmeisesti kustannssyistä vain 'kokeiluparistot', jotka ajavat isät ja äidit kioskille paristo-ostoksille jo joulupäivänä. Eli nämä ensimmäiset paristot ovat käytännössä jo valmiiksi jätettä.<br /><br />* Jossain asioissa suunnittelu tuntuu ajautuneen pahasti sivuraiteille: hennon Winx-barbin siipiä heiluttavan mekanismin pitämä ääni tuo mieleen vanhan mekaanisen lelukoiran räksytyksen. Eikö pelkkä hohtava valo siivissä olisi riittänyt?<br /><br />Samassa yhteydessä pitää kyllä todeta, että myös valtavan hienoja leluja mahtuu joukkoon. Olisipa vain itse päässyt leikkimään kauko-ohjattavilla ilmatyynyaluksilla pienenä!<br /><br />Paras saamani joululahja oli isäni antama CD:llinen omia lapsuudenkuviani. Mieli heltyi kummasti katsellessa polvenkorkuisen pikkupojan puuhia työkalujen parissa aidoissa 70-luvun maisemissa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116713625719677770?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1167037379981654572006-12-24T10:55:00.000+02:002006-12-25T11:02:59.996+02:00Meillä kuulutaan niihin onnekkaisiin, joiden lähipiiristä joku tuttu sattui kutsumaan mukaansa omalle lähiseudun metsäpalstalleen joulukuusta hakemaan. No, muussa tapauksessa kuusi olisi varmaan saatu muutamalla kympillä tuosta torin nurkalta. <br /><br />Kauppaketjut näyttävät tarjoavan tuontikuusia entistä agressiivisemmin: nyt sai ainakin Bauhausista 15 euron lahjakortin, kun osti vastaavanhintaisen tuontikuusen. Ja kyllähän nuo tanskalaiset yms. eksoottiset joulupuut näyttävät varsin tuuheilta ja tasaisilta ainakin vaatimattomimpiin suomalaisiin metsäkuusiin verrattuna. Jotenkin vain tuntuu hassulta tuoda kuusia Suomeen - vaikka eipä tuo kaiken puutavaran kuljettamisen seassa taida tuntua miltään.<br /><br />Kaiken kaikkiaan joulukuusi on tässä joulun kulutushysteriassa varsin mitätön tekijä. Sen sijaan muovikuusi on kyllä niin ekologisesti kuin emotionaalisestikin täysin kestämätön ratkaisu!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116703737998165457?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1166644525025960392006-12-20T21:47:00.000+02:002006-12-20T21:56:29.690+02:00Joulu tuli taas korttisirkuksineen. Jotenkin vuodesta toiseen tuntuu aina vain entistä merkityksettömämmältä tämä korttien lähetteleminen. Erityisen tarpeettomilta tuntuvat valmiit kortit, joihin kirjoitetaan vain nimet ja lähetetään kuoressa vastaanottajalle. Ja pakko on kuitenkin taas lähettää, kun 'aina ennenkin on lähetetty' tai 'kun niiltäkin tulee kuitenkin meille'. Tarpeettoman paperin kulutus ja kuljettelu ympäriinsä on valtavaa. Parhailta tuntuvat itse tehdyt kortit: vaikka niihin kulutetaan moninkertaisesti materiaaleja, on niistä saatu riemu moninkertainen peruskortteihin verrattuna.<br /><br />Mikä olisi ekologisesti kestävä vaihtoehto tälle koko touhulle? Sähköposti ja tekstiviesti tuntuvat jotenkin mitättömiltä.<br /><br />Toisaalta - ehkä koko touhulla ei pitäisi vaivata päätään, kun se kuitenkin tapahtuu vain kerran vuodessa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116664452502596039?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1166128628876251982006-12-14T22:27:00.000+02:002006-12-14T22:37:08.920+02:00Joulu lähestyy ja hankintarytmi kiihtyy... Meidän eskarilainen rupesikin yllättäen haluamaan mikroskooppia joululahjaksi, mikä tietysti kuulosti ilahduttavan järkevältä verrattuna kaikkeen muuhun mahdolliseen lapsille välttämättömään tavaraan. Vaihtoehtoina oli joko halpa lelu tai kallis tosikäyttöön tehty instrumentti. No, ratkaisu oli helppo, kun Lidlin mainoksesta sattui silmään jotain tältä väliltä ja oli muutenkin asiaa ko. paikkaan. Vehje vaikutti asialliselta: pakattu tukevaan puulaatikkoon, painava metallirunko, verkovirralla toimiva valo, riittävät suurennokset. Optiikan tasosta ei tietysti ole mitään käsitystä, mutta toivotaan, että sillä jotain näkee. Tuollaisen voisi huolellisessa käytössä ajatella olevan lähes ikuinen - lukuun ottamatta PC:hen kytkettävän okulaarin USB-liitintä, joka vanhenee viimeistään kymmenessä vuodessa...<br /><br />Onneksi tyttö ei (kai) lue tätä blogia, että säilyy yllätys jouluun saakka!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116612862887625198?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1165093238099864392006-12-02T22:35:00.000+02:002006-12-02T23:00:38.146+02:00Hesarin yleisönosastolla joku kirjoitti lelujen kestävyydestä, ja ajattelin tehdä pienen katsauksen lastenhuoneeseen.<br /><br />Omista lapsuudenleluistani - siis yhden sukupolven kestäneistä tavaroista - erottui oikeastaan kolme ryhmää: kirjat, puiset leikkikalut sekä Legot. Näistä kirjat ovat lukijasta riippuen vaihtelevassa kunnossa, mutta kuitenkin kaikki luettavissa ja sisältönsä puolesta jopa uusia parempia - tarinoissa ja arvomaailmoissa kun on tervetullut historiallinen perspektiivi. Legot ovat käytännössä täysin uusien veroisia: tarttuvat toisiinsa edelleen napakasti eivätkä ole haalistuneet, haurastuneet tai murtunet. Ja kaikki rakennusohjeet ovat siististi tallessa. <br /><br />Puuleluista pitää antaa ehdoton erityismaininta yhdelle: <a href="http://www.juhojussila.fi/jukka.html">Jukka-Lelujen Hakka</a>. Harva lelu joutuu parivuotiaan pojan käsissä niin kovalle käsittelylle kuin tämä hypnoottisesti tunneiksi vangitseva kapistus. Silti se tuntuu kestävän käyttöä loputtomasti. Kestävyydestähän tietysti kertoo jo sekin, että malli on säilynyt värejä myöten muuttumattomana vuosikymmenten ajan.<br /><br />Omien vanhempieni tavaroista - siis kaksi sukupolvea kestäneistä - jäljellä on niin ikään täysin käyttökelpoisia kirjoja. Myös pari peltilelua löytyy, mutta niitä lienee varjeltu melkoisina aarteina.<br /><br />Suuri muutos tuntuu sen sijaan tapahtuneen suhtautumisessa. Se, mikä meidän vanhemmillemme oli aarre ja meille pienenä jotain erityisen tärkeää, tuntuu meidän lapsillemme olevan jotain ohimenevää, joka korvaantuu automaattisesti uudella. Ei kai tästä tosin voi syyttää muuta kuin kasvatusta, mutta nykyisessä tavarapaljoudessa on vaikea opettaa lapsiaan suhtautumaan tavaroihinsa riittävällä arvostuksella. Onneksi sentään ainakin meidän lapsille on osittain periytynyt oma intohimoni korjata kaikki, mikä vielä suinkin on korjauskelpoista.<br /><br />Onko muilla hyviä esimerkkejä kestävistä leluista?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116509323809986439?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1164661255007682062006-11-27T22:45:00.000+02:002007-02-27T21:56:36.870+02:00Tuskin mikään on halventunut niin paljoa kuin sähkötyökalut. Kymmenen vuotta sitten iskuporasta sai maksaa 800 mk, nyt vastaavan saattaa löytää yhdeksällä eurolla. Viidelläkymmenellä eurolla saa mitä tahansa: kuviosahan, sähköhöylän, rälläkän, akkuporan, lamellijyrsimen... Laadusta on vaikea saada mitään käsitystä. Toisista työkaluista huomaa selvästi, että säästöä on tehty joka paikassa, missä vain mahdollista. Toisaalta yksi hinta-laatusuhteeltaan parhaita hankitojani on halpiskaupan poravasara: metallirunko, täysin purettava rakenne, kumikaapeli, räjäytyskuva mukana.<br /><br />Isälläni on vielä käytössä 70-luvun alussa hankittu Black&amp;Deckerin upea sähköporakone lisävarusteineen. Nykyvehkeitä ei varmasti käytetä noin kauan, mutta en uskoisi käyttöiän eron olevan kovin suuri näiden halpisten ja laatumerkkien välillä.<br /><br />Itse hankin Clas Ohlsonilta jyrsinpöydän, joka tuntuisi laajentavan yläjyrsimen käyttöaluetta aika lailla. Heppoista tekoahan tuo on, mutta itse taso on tukevaa valua ja kaikki muoviosat ovat helposti uusittavissa. Kun vain ehtisi käyttämään...<br /><br />Mikäköhän siinä on, että kaikki pitää omistaa, vaikka voisi lainatakin? Toisaalta kukaan ei kai vielä ole oikein ratkaissut sitä kiusallista tilannetta, kun lainatyökalu hajoaa. Nytkin kenttäsirkkeli tuli työkaverilta lainasta yksi jalka murtuneena. Onneksi se parani pienellä hitsauksella.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116466125500768206?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1164054052261097042006-11-20T22:09:00.000+02:002006-11-20T22:20:52.466+02:00Jokaisella 6-vuotiaalla tytöllä pitää olla oma Tamagotchi, pitäähän? Näin meille ainakin synymäpäivän kynnyksellä uskoteltiin... <br /><br />No, toisaalta parikymmentä grammaa muovia ja elektroniikkaa ei ole mikään hirvittävä ympäristöuhraus, kun vertaa sitä suurimpaan osaan postiluukusta joulun alla tunkevien lelukuvastojen sisällöstä: ei rikkoontuvia osia eikä paketillista uusia paristoja joka päivä. Pystyn kyllä jo näkemään tuon lelun unohtuvan laatikon pohjalle muutaman kuukauden päästä, mutta voin toisaalta myös kuvittella sen innostuksen, minkä se saa aikaan löydyttyään taas parin vuoden päästä uudelleen. <br /><br />Ja jos 80-luvun taskulaskimet toimivat vielä täyttä päätä, niin miksei tuokin toimisi vielä yhden sukupolven päästä - siinähän sitten ihmettelevät vanhempiensa ankeaa lapsuutta harvojen harmaiden pikseleiden parissa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116405405226109704?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1163794300005245632006-11-17T22:07:00.000+02:002006-11-17T22:11:40.026+02:00Tulipahan nyt sitten tilattua kokeeksi noita todella hämmentävältä vaikuttavia luonnontuotteita. Ainakin ensimmäinen koneellinen oli rohkaiseva: puuvillapyjama, joka oli sitkeän, ummehtuneen hajunsa takia ollut käyttökelvoton, vaikutti päässeen hajustansa.<br /><br />Jatketaanpa kokeiluja seuraavaksi kestovaippoihin. Kiitoksia vinkeistä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116379430000524563?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1163363486252473832006-11-12T22:18:00.000+02:002006-11-12T22:31:26.266+02:00Alle kuukauden ikäisen digiboksin kaukosäädin hajosi. Edellinen digiboksi oli hajotessaan alle kolme vuotta vanha. Neljä vuotta vanha PC rupesi uhkaavasti hajoilemaan. ADSL-reititin hajosi. Wlan-tukiasema hajosi... Siinä listaa viimeisen parin kuukauden sisällä hajonneista kodinkoneista, lähinnä elektroniikasta. Näistä ainoastaan digiboksin sai vielä korjattua. Uuden kaukosäätimen takuu oli sentään vielä voimassa, joten se vaihdettiin muitta mukinoitta uuteen. Ihmetyttää vain, miten kaikkien näiden laitteiden käyttöiät voivat olla näin naurettavia. <br /><br /><a href="http://www.hs.fi/uutiset/verkko-hesari/artikkeli/1135222891339">Hesarissa</a> oli hiljattain yleisönosastolla kirjoitus, jossa ehdotettiin sitä, että tuotteen arvonlisävero määräytyisi sen takuuajan perusteella. Mielenkiintoinen ajatus! Parhaimmillaan tämä siis johtaisi siihen, että olisi mahdollista satsata vähän enemmän laatuun ilman, että hinta siitä nousisi. Vaikuttaa kannatettavalta lähestymistavalta, mutta en tiedä, onko tällaisen toteuttaminen realistista.<br /><br />Ompelukoneet muuten muodostavat ilahduttavan poikkeuksen kodinkoneiden ikävertailussa: näillä näyttäisi olevan ihan kunnolliset markkinat vielä parinkymmenen vuoden iässä. Liekö sitten niin, että näissä laadun romahduttava halpatuonti ei ole vielä ehtinyt tänne asti.<br /><br />Vastaavasti sain ällistyä muutama vuosi sitten ostaessani Hackmanin mehumaijan: kassalta lähtiessäni myyjä huikkasi vielä perääni, että sillä on sitten 20 vuoden takuu. Kerrassaan upeaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116336348625247383?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1163000892394137742006-11-08T17:31:00.000+02:002006-11-08T17:48:13.596+02:00Syysmysrskyt vetävät vanhan talon makuuhuoneen kerrassaan jäätäväksi. Ja kun vanha peittokaan tuskin olisi kestänyt enää yhtään pesua, tuli aika hankkia uusi. En tiedä ekologisesta kestävyydestä, mutta jotenkin tuntui paljon miellyttävämmältä valita untuvilla kuin keinokuidulla täytetty täkki. Eikä kyllä tarvitse palella! Suomalaisen Joutsenen hinnoiteltua itsensä ulos päädyin sata euroa halvempaan tanskalaiseen, ja kassalla oli vielä hieno yllätys kuulla, että peitolla on 10 vuoden takuu!<br /><br />Luonnonkuidut tuntuvat huomattavasti mukavammalta kuin polyesterivanu. Meillä on sänkyvaatteissa siirrytty järjestelmällisesti puuvillatäytteisiin peittoihin ja höyhentyynyihin. Patjaksikin pitäisi kai joskus vaihtaa joku Futon tai vastaava luonnontuote.<br /><br />Mitäköhän niissä vanhanajan täkeissä oli täytteenä? Siis niissä, jotka painavat tolkuttomasti ja joissa on syvänpunainen satiinimainen kangas. Satunnaisesti pääsee vielä sellaisellakin nukkumaan, ja uni raskaan peiton alla on kyllä sekin omalla tavallaan jännittävä kokemus.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116300089239413774?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1162759472941788812006-11-05T22:43:00.000+02:002006-11-05T23:19:47.240+02:00<span style="font-size:85%;">Ah! Helpotus! Viimeinkin!<br /><br />Pitkän tähtäimen suunnitelman tämä osuus tuli ajankohtaiseksi, kun noin 4 vuotta vanha PC-läppäri rupesi näyttämään uhkaavia hajoamisen merkkejä. Ai että onko uuden tietokoneen ostaminen kestävää? Todetaan tässä tapauksessa vain, että hyvä design on aina kestävää! (paitsi ekonomisesti, tässä tapauksessa...)</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116275947294178881?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1162318928613789742006-10-31T19:56:00.000+02:002006-10-31T20:22:08.940+02:00<span style="font-size:85%;">Pyykkiaineen valitseminen kaupassa on aina yhtä tuskaa: tuotteissa ei ole mitään vertailtavia eroja, ja valinta pitää tehdä pelkkien mainosten ja pakkausten luomien mielikuvien perusteella. Myös hintojen vertailu pulvereiden ja nesteiden välillä on mahdotonta - sen sijaan pitäisi tietää hinta per pesu.<br /><br />Luulin tämän ongelman ratkenneen jo kertaalleen, kun naapuri tuli muutama vuosi sitten kaupittelemaan Golden Productsin pyykkiainetta. Vaikka ko. organisaatio kovasti epäilyttikin, oli helppoa valita tuo pulveri: sitä sai helposti ja läheltä (naapuri toi tarvittaessa), edes joku etäisesti tuttu suositteli sitä (joskin omista intresseistään), sillä oli (jopa ekologisesti) ylivertaisia ominaisuuksia - ja mikä parasta - se tuli yli vuodeksi riittävissä pakkauksissa. Muutaman vuoden käytön jälkeen huomattiin kuitenkin, että pyykki ei tullut enää puhtaaksi. Esim. trikoissa oli 60 asteen pesunkin jälkeen todella ummehtunut haju. Pesuainemerkin vaihtaminen auttoi tähän välittömästi.<br /><br />Valinta oli edelleenkin yhtä vaikeaa. Tällä kertaan päädyin erityisesti mustalle pyykille suunnitellulle ainelle, koska se oli ainoa, joka erottui jollain tavalla muista, ja koska meillä mustaa pyykkiä pestään aika usein. Ikävä kyllä se oli nestemäistä, mistä aina tulee mieleen, että taas kuljetetaan turhaan vettä ympäriinsä.<br /><br />Ekologisista lähtökohdista pesuainetta on vaikea valita, koska tietoa ei tunnu löytyvän mistään. Huuhteluaineen suhteen voisi ajatella, että kaikki ylimääräiset kemikaalit kuormittavat turhaan. Ja pesu 40 asteessa on varmaan parempi kuin 60 asteessa, kun suurin osa tuosta energiasta menee kuitenkin viemärin kautta harakoille. Hienoa muuten, että Helsingin Energia ottaa lämmön talteen myös <a href="http://www.helsinginenergia.fi/ymparisto/uusiutuvat_tul.html">jätevedestä</a>!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116231892861378974?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1161804649009237342006-10-25T22:19:00.000+03:002006-10-25T22:30:49.026+03:00<span style="font-size:85%;">Kun se talvi sieltä taas toivottavasti kuitenkin tulee, niin piti pitkästä aikaa ostaa uusi talvitakki. Päädyin villakankaiseen, mutta valinta oli puhtaasti esteettinen, ei eettinen eikä ekologinen. Toisaalta Hesarissa hiljattain (Hinta & Laatu 4.10.2006) olleen jutun perusteella talvitakin materiaalilla ei juuri olekaan merkitystä ekologisen kestävyyden kannalta: kuormitus tulee värjäyksestä ja muusta jälkikäsittelystä sekä logistiikasta. Itse olisin kuvitellut, että kestävimpiä olisivat luonnonmateriaali (turkis, nahka, villa, puuvilla, untuva) ja pahimpia öljypohjaiset keinokuidut. Ilmeisesti näin ei sitten olekaan, vaikka selkeää kokonaiskuvaa oli jutun perusteella vaikea muodostaa.<br /><br />Neljä vanhaa takkia päätyi samalla UFF:n kautta toivottavasti hyvään käyttöön. Eräskin jo lähes 10 vuotta vanha takki oli edelleen täydessä kuosissa - toivottavasti sille löytyy uusi omistaja, jolla ei ole sosiaalisia paineita esiintyä edes jollain tapaa ajanmukaisesti puettuna.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116180464900923734?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1161200125199058842006-10-18T22:30:00.000+03:002006-10-18T22:35:25.216+03:00<span style="font-size:85%;">Miksiköhän konferensseissa aina pitää jakaa materiaali jonkinlaisessa repussa tai olkalaukussa? Näille ei yleensä ainakaan meidän huushollissa ole mitään käyttöä. Tällä kertaa NordiCHI 2006:ssa annoin repun ja sen sisällä olleen kummallisen muoviesineen takaisin järjestäjille toivoen, että se sitä kautta päätyisi jollekin, joka sitä oikeasti voisi tarvitakin.<br /><br />CHI 2000 oli iloinen poikkeus: siellä materiaali annettiin tavallisessa, tukevasta kankaasta tehdyssä kauppakassissa, joka meillä on ostoskassina lähes päivittäisessä käytössä edelleenkin!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116120012519905884?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1160898679541716702006-10-15T10:39:00.000+03:002006-10-15T10:51:19.553+03:00<span style="font-size:85%;">Tuntuu typerältä hankkia tällaista raskasmetalleja sisältävää, kyseenalaisesti kierrätettävää elektroniikkaa, jonka käyttöikä jää yleensä valitettavasti muutamaan vuoteen. No, digitallentimen kanssa pääsee sentään aika totaalisesti eroon DVD-levyistä, VHS-kaseteista yms. oheiskrääsästä, ja henkilökohtaisella tasolla se muutama tunti viikossa, minkä viettää TV:n ääressä muuttuu kyllä kertaluokkaa laadukkaammaksi, kun voi itse valita, mitä katsoo. Ja kun kerran on käyttänyt tallentavaa boksia, ei siitä enää voi luopua.<br /><br />Tässä kohtaa pitää kuitenkin ottaa esille myös ergonominen kestävyys (eli käytettävyys): Meidän edellinen boksi oli Nokia 260T. Sitä käyttäessä tuntui uskomattomalta, että käyttöliittymään on päässyt jäämään sellaisia lapsuksia, joita siellä muutamassa paikassa oli. Nyt kun otti käyttöön huomattavasti uudemman, markkinoiden kärkeä edustavan Topfieldin, täytyy todeta, että monet Nokian UI-ratkaisut olivat sittenkin todella elegantteja tähän verrattuna. Esim. kaukosäätimen ja ohjelmaoppaan käytön suunnittelussa on tässä mallissa jätetty uskomaton määrä työtä tekemättä. Moni asia on tietysti parantunut, mutta keskeisimpien toimintojen osalta tulee melkein ikävä nokialaista. Tai sitten iän myötä on jo tullut niin kova muutosvastarinta, että uuden opettelu tuntuu jo valmiiksi vastenmieliseltä. Tavallisia käyttäjiähän tällaiset asiat eivät häiritse tippaakaan, mutta UI-ammattilainen ei voi ummistaa silmiään...<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116089867954171670?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1160683024137377442006-10-12T22:52:00.000+03:002006-10-12T22:57:04.163+03:00<span style="font-size:85%;">Tämä kirja piti tapojen vastaisesti ostaa, vaikka lainasinkin sen ensin kirjastosta. Kerrassaan loistava opus, paljastaa koko raadollisen totuuden kaikessa karmeudessaan. Lisäksi erittäin hyvä tietolähde, kun haluaa palata asiaan uudestaan myöhemminkin.<br /><br />Toivoisin kaikkien lukeven tämän, vaikka en minään miellyttävänä lukukokemuksena sitä voi kenellekään suositella. Älä lue krapulassa tai muussa maailmantuskan mielentilassa.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116068302413737744?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1160250720402101112006-10-07T22:44:00.000+03:002006-10-07T22:52:00.420+03:00<span style="font-size:85%;">Tässäpä hyvä esimerkki turhuudesta: vaikka kelloja on joka puolella, pitää vielä saada ranteeseen yksi lisää keikkumaan. Itse elin viimeiset kymmenkunta vuotta ilman rannekelloa, mutta nyt oli ruvennut taas tekemään mieli sellaista: osittain ajan takia ja osittain muuten vaan (ettei näytä köyhältä...).<br /><br />Kestävyyttä ajatelleen olisi varmaan paras sellainen malli, joka lataa itsensä käden liikkeistä. Itse päädyin kuitenkin perinteiseen svetsiläiseen kvartsikelloon, johon siis pitää vaihtaa patteri parin vuoden välein. Aika kasahan niistäkin vuosikymmenien saatossa kertyy, mutta olisikoi kuitenkin niin, että suurimman kuormituksen tuollainen täyttää matkalla käyttäjänsä ranteeseen. Sen jälkeen kestävyydessä on enää kyse siitä, miten kauan tuo toimii.<br /><br />Tai itse asiassa tuolla toiminnallisella käyttöiällä ei sittenkään taida olla juuri merkitystä: se, mikä nyt näyttää ajanmukaiselta, on tällaisissa tuotteissa tyylillisesti täysin käyttökelvoton jo viiden vuoden päästä. Ehkäpä tämän takia kannattaisikin kaikissa muotijutuissa käyttää niitä kaikkein klassisimpia tuotteita - ne kun kestävät aikaa kaikkein parhaiten. Toisaalta ne ovatkin kyllä sitten samalla niitä kaikkein kalleimpia tuotteita: Rolexeja yms.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-116025072040210111?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1159814809859971912006-10-02T21:34:00.000+03:002006-10-02T21:46:49.916+03:00<span style="font-size:85%;">Viro on kerrassaan valloittava matkakohde: kauniita paikkoja, vanhoja kaupunkeja, käsityöläisiä, luontoa, oikeaa maaseutua, ystävällisiä ihmisiä. Ja mikä parasta: niin lähellä, että pääsee lentämättä perille!<br /><br />Tallinnasta tulee myös tuotua yleensä varsin kestäviä tuliaisia. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi koristeellista palaa saippuaa ja lapsille käsin kudotut villasukat. Kerrassaan hienoa, että joku jaksaa vielä tehdä itse saippuaa, eikä kaikkea tarvitse kuljettaa suurista tehtaista ympäri maailmaa.<br /><br />Nykyinen muoti päällystää asuntojen lattioita laatoittamalla muuten kuluttaa sukkia ennätyspaljon. Noissakin villasukissa lienee reikä jo yhden talven käytön jälkeen. Eikä kukaan enää tunnu parsivan sukkia, kun kaukoidästä tuodut pörröiset fleece-sukat tms. saa marketista parilla eurolla. Mihinköhän reikäisiä sukkia voisi hyödyntää?<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115981480985997191?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1159123414633505402006-09-24T21:25:00.000+03:002006-09-24T21:43:34.663+03:00<span style="font-size:85%;">Mikäköhän olisi kestävin tapa säilömiseen? Kuivaaminen taitaa tässä viedä ylivoimaisen voiton: ei vaadi välineistöä eikä energiaa sen enempää kuivattaessa kuin säilyttäessäkään. Lisäksi kuivaaminen säilyttää ilmeisesti niin maun kuin ravintoaineetkin kaikkein parhaiten. Kummallista, että tätä ikivanhaa säilömismenetelmää ei käytetä sen enempää. Meilläkin kuivuri odottaa lähes käyttämättömänä kellarissa: yleensä kuivataan vain yrttejä.<br /><br />Vanha kunnon purkkiin säilöminen - siis esim. hilloaminen - tuntuisi myös aika kestävältä tavalta. Kun sen tekee huolella, säilyvyys on taattu vuosikausiksi. Uusimpana tulokkaana pakastaminen sen sijaan vaatii melkoisen laitteiston: kymmeniä kiloja painavan, kyseenalaisia nesteitä ja eristemateriaaleja sisältävän, sähköä kuluttavan ja tilaa vievän hökötyksen. No, sähkön kulututuksesta en olisi huolissani, kun taloja kuitenkin pitää jollain lämmittää puolet vuodesta. Toisaalta pakastin vie eniten sähköä juuri kesäkuumalla, kun lämmitystä ei muuten tarvittaisi. Meillä pakastearkku on onneksi kellarissa, jossa kesälläkin on viileää ja talvella jopa pakkasta.<br /><br />Kestävintä olisi varmaan käyttää pakastamiseen kaikki mahdolliset eri tuotteiden mukana kertyneet muovirasiat. Meillä kuitenkin tarvittiin nyt lisää rasioita, joten päädyin ostamaan uusia, pakastamiseen suunniteltuja kestäviä purkkeja. Pakastepussit voisivat olla kestävämpiä, mutta niiden peseminen on hankalampaa. Ja eiköhän tuollainen tukeva muovirasia kestä huolellisessa käytössä ainakin parikymmentä vuotta.<br /><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115912341463350540?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1158928864261210382006-09-22T15:29:00.000+03:002007-02-27T21:57:42.219+02:00<span style="font-size:85%;">Vanhoista pakastearkuista saa mainioita komposteja (noh, esteettinen kestävyys nyt on vähän kyseenalainen, mutta muuten). Ongelmana on vain se, että noita ei tunnu saavan mistään. Ennen kierrätyskeskukset ja vastaavat pajat tekivät vanhoista pakastimista valmiita kompostoreita, mutta nyt noita ei tunnu tekevän kukaan. Myöskään esim. YTV:ltä noita ei saa - he keräävät laitteet, mutta kaikki viedään johonkin erikoiskäsittelyyn. Taas tuntuu vähän siltä, että ollaan tällaisessa yksinkertaisessa asiassa ottamassa askel taaksepäin hankaloittamalla toimivaa kierrätystä.<br /><br />Onnistuin itse löytämään vuosikymmeniä vanhan arkun, josta pitäisi pienellä askartelulla saada toimiva korvaaja entiselle, pahasti lahonneelle mallille. Vielä kun keksisi, miten sen parhaiten naamioisi. Ainakaan spraymaalia ei viitsisi tuota varten ostaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115892886426121038?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1158436805769336602006-09-16T22:53:00.000+03:002006-09-16T23:00:05.780+03:00<span style="font-size:85%;">Tästä ei paljoa enää kestävämmäksi voi tulla: omasta puusta omenat auton perään, parin kilometrin päässä mehustamolla omenat mehuksi ja takaisin kellariin odottamaan juomista. Lasipullot ja kumikorkitkin kestävät vuodesta toiseen. Onneksi on tällainen mahdollisuus!<br /><br />Ainoa mietityttävä seikka on se, että kaupasta saa valtamerten takaa kuljetettua mehua halvemmalla kuin tämä itse tehty mehu. Onneksi hinta ei ole tällä kertaa mehun valinnassa läheskään tärkein kriteeri.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115843680576933660?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1157570869241506112006-09-06T22:20:00.000+03:002006-09-06T22:30:11.036+03:00<span style="font-size:85%;">Yrityksen työntekijöiden sähköinen kirpputori näyttäisi toimivan hienosti tällaisessa useiden tuhansien työntekijöiden työpaikassa. Yllättävän monet sitä tuntuvat seuraavan, eikä päivän ilmoitusten otsikoiden selaamiseen juuri minuuttia kauempaa mene. Kaupankäynti on helppoa - toiseen osapuoleen on huomattavasti helpompi luottaa kuin tuntemattomaan, ja tavara liikku helposti, kun ihmiset käyvät päivittäin samoilla paikoilla. Ehdottoman suositeltavaa kaikille isoille työyhteisöille.<br /><br />Oikeankokoiset sadehousut lapselle löytyivät helposti: ostoilmoitukseen tuli vastaus muutamassa tunnissa, ja seuraavana päivänä sain ne jo sovitettavaksi.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115757086924150611?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1156617234120603932006-08-26T21:31:00.000+03:002006-08-26T21:35:14.223+03:00<span style="font-size:85%;">Polyuretaanivaahto on maailman vastenmielisintä ainetta. Siitä ei saa mitään käsitystä, mitä se oikeasti on, eikä se tunnu sopivan luontevasti sen enempää puun, kiven kuin metallinkaan kylkeen.<br /><br />Nyt oli kuitenkin pieni homma, johon kuvittelin tuon olevan ylivoimainen tuote, mutta käyttäessä muistin taas, miten inhottavaa tuon pursottaminenkin on. Lopputulos oli surkea, mikä kyllä osaltaan johtui myös käyttäjän kokemattomuudesta.<br /><br />Jätettä tulee myös ihan uskomaton määrä. Tuntuu oudolta katsoa, kun rakennustyömaalla käytetään laatikoittain tuota pieniin metallisiin painepakkauksiin pakattua kummajaista. Mitenköhän vielä muutama vuosikymmen sitten pärjättiin ilman sitä?<br /><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115661723412060393?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1156352294627886842006-08-23T19:44:00.000+03:002006-08-23T19:58:14.656+03:00<span style="font-size:85%;"><a href="http://www.metsankylannavetta.fi/">Metsänkylän Navetta</a> tekee hienoa työtä kierrättämällä vanhoja rakennustarvikkeita. Pääsääntöisesti vanha tuntuisi olevan uutta laadukkaampi, kauniimpi, pitkäikäisempi ja halvempi - siis kaikin puolin kestävämpi. Uuden suosion ymmärtää helppoudessa - jos aikaa ja vaivaa ei pysty satsaamaan, on uusi yleensä ainoa vaihtoehto.<br /><br />Meille löytyi </span><span style="font-size:85%;">hieno, </span><span style="font-size:85%;">vanha ovi korvaamaan nykyinen, paljon uudempi, mutta varsin vaatimaton yksilö. Tietysti voi miettiä, kulutetaanko turhaan, kun vaihdetaan toimiva ovi ulkonäkösyistä. Nykyiselle tuskin löytyy enää käyttöä, joten sen puuosat palautetaan takaisin luonnon kiertoon.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115635229462788684?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1156187976632924432006-08-21T22:11:00.000+03:002006-08-29T08:58:39.706+03:00<span style="font-size:85%;"><a href="http://www.keskiaikamarkkinat.net/">Keskiaikaisilta markkinoilta</a> Hämeenlinnasta olisi löytynyt vaikka mitä hauskaa ostettavaa, mutta tällä kertaa lapset päätyivät ritarivarusteisiin: keihäs ja kilpi vaihtoivat omistajaa ja siirtyivät oivaksi rekvisiitaksi roolileikkeihin. Molemmat tehty puusta, mutta viimeistelty uskomattoman hienosti maaleilla, pintakäsittelyillä ja pienillä yksityiskohdilla: nahalla, niiteillä yms. Olipa mukava huomata, miten upeaa jälkeä kotiverstaissa syntyy!<br /><br />Samalla taas tuli pistettyä merkille, että kaikki, mitä käsityöläiset tekevät, on kaikin puolin kestävää: materiaalit, työmenetelmät ja itse lopputuotteet. Hienoa!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115618797663292443?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1155580621040886852006-08-14T21:32:00.000+03:002006-08-14T21:37:01.096+03:00<span style="font-size:85%;">Suopa loppui matonpesussa alkuunsa, joten uutta piti lähteä hakemaan. Muovipullossa myytävän nesteen sijasta valitsin paperiin käärityn reilun palan - lähinnä nostalgiasyistä. Mutta ympäristönkin kannalta tuntuu turhalta kuljetella vettä edes takaisin ja kerryttää matonpesupaikan roskikseen isoa läjää tyhjiä muovipulloja. Täytyy myöntää, että nestemäisellä on hiukan helpompaa pestä, mutta palassa on oma tunnelmansa. Olisi hauska nähdä jossain näiden vertailu hinnan ja pesutehon osalta.<br /><br />Kylläpä muuten kunnallinen matonpesupaikka on loistojuttu mankeleineen ja kuivatusorsineen! En kyllä enää aio ikinä raahata mattoja minnekään mökkilaiturille pestäväksi.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115558062104088685?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1155300501889718862006-08-11T15:41:00.000+03:002006-08-11T15:48:21.903+03:00<span style="font-size:85%;">Keltainen Pörssi osoitti taas ylivoimaisuutensa: vanha, nivelöidyillä leuoilla varustettu, järeä ruuvipenkki löytyi muutamassa päivässä ja vaihtoi omistajaa kohtuuhintaan. Käyttövuosia sillä on varmaan vielä edessään muutama sata, ja ympäristön kannalta lienee aika yhdentekevää, makaako se tarpeettomana entisen omistajansa pihalla vai minun kellarissani.</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Eri juttuhan on tietysti se, onko tuollaiselle oikeasti mitään tarvetta, mutta jos jotain pitää keräillä, niin miksei sitten vaikka sepän työkaluja.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115530050188971886?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1155111064455629272006-08-09T11:04:00.000+03:002006-08-09T11:11:04.466+03:00<span style="font-size:85%;">Käsittämätöntä, miten monta metriä tavaraa menee pienenkin eteisen lattian, katon ja ovien listoittamiseen. No, viimeisen päälle höylättyä kotimaista puutavaraa hankkii ihan mielellään: kuljetusmatkat ovat lyhyitä ja työta on saatu ketjun eri vaiheissa monille.<br /><br />Maaleista en oikein osaa sanoa. Perinnemaalit - sinkkivalkoinen pohjamaali ja pellavaöljymaali - tuntuisivat äkkiseltään kestävimmiltä, mutta niillä maalatessa kyllä myös ymmärtää, miksi rakennusteollisuus on halunnut kehittää helpommin maalattavia ja nopeammin kuivuvia maaleja. Todennäköisesti eivät ole niin kestäviä ainakaan ympäristön kannalta, mutta en kyllä myöskään keksi mitään niihin liittyviä suuria ongelmia. Lateksimaaleja pyrin karttamaan - jälleen kerran lähinnä tunnesyistä.<br /><br />Maalausvehkeiden pesemiseen kuluvan tinnerin voi muuten näköjään hyvin kierrättää. Pullossa aikansa seisonut liuotin on taas uuden veroista, käyttökelpoista tavaraa.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115511106445562927?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1154274410568548322006-07-30T18:39:00.000+03:002006-07-30T18:46:50.576+03:00<span style="font-size:85%;">Tulipa hankittua vesiautomaatti, että saisi otettua kastelu- ja autonpesuvedet kaivosta. Käsipumpullahan kastelukannun on tähän mennessä vielä jaksanut täyttää, mutta ainakin tällaisena kesänä kaipaa kastelukannun lisäksi myös puutarhaletkua.<br /><br />Taloudellisesti tällaista hankintaa tuskin voi perustella: kunnan vesi maksaa euron kuutiolta ja pumppu tuskin kestää montaa vuosikymmentä, vaikka tulikin tällä kertaa satsattua laatuun. Jotenkin vain tuntuu kestämättömältä puhdistaa Päijänteen vettä juomakelpoiseksi, kuljettaa sitä satoja kilometrejä ja lopuksi laskea maahan. Ja kun nyt vaan pitää olla...<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115427441056854832?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1153114733175982992006-07-17T08:10:00.000+03:002007-02-27T21:58:16.886+02:00<span style="font-size:85%;">Edellisestä leasingista meni sopimus umpeen, joten piti hommata sen tilalle perheelle kakkosauto. Päädyin vuoden 2000 1,4-litraiseen. Ekotekoa tästä on vaikea tehdä, mutta voi kai yrittää valita mahdollisimman vähän bensaa vievän mallin (ja ajotavan) ja ajaa mahdollisimman vähän. Kestävyyden kannalta ei ole kai paljoa merkitystä sillä, ostaako uuden vai käytetyn (paitsi taloudellisen kestävyyden...)<br /><br />Ihmetyttää tuo, kun autoista ilmeisesti pitää nykyään merkitä näkyville hiilidioksidipäästöt, g/km. Eikö tämä ole suorassa suhteessa kulutuksen kanssa? Eli jos poltetaan 5 litraa bensaa, niin eiköhän koko bensan hiili tule poltettua ulos ja siis muutu hiilidioksidiksi. Tässä ei luulisi eri moottoreissa olevan eroa, ellei joku sitten jätä osan polttamatta.<br /><br />Tein pienen laskelman ja vertasin muutaman Volkswagenin ja Toyotan mallin ilmoitettuja hiilidioksidipäästöjä suhteessa keskikulutukseen. Tulos bensakoneille oli merkistä ja moottorin koosta riippuen 23,7-24,1 g/l. Dieselkoneille päästöt olivat 26,1-27,0 g/l, eli dieselissä lienee sitten vähän enemmän hiiltä litrassa. Eli ei juuri eroja, joten noiden ilmoittaminen on aika tyhjänpäiväistä...<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115311473317598299?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1151869750749966312006-07-02T22:44:00.000+03:002006-07-02T22:49:10.760+03:00<span style="font-size:85%;">Soneran myyntimies soitti ja tarjosi Elisan laajakaistan vaihtamista Soneran laajakaistaan. Hinta oli euron verran halvempi ja palvelut vaikuttivat vähän paremmilta - ja kaupan päälle vaihdossa sai raclette-grillin! Mitäköhän tekemistä racletella ja laajakaistoilla on toistensa kanssa? No, tartuin tarjoukseen, kunhan myyjä lupasi jättää raclette-grillin lähettämättä ja antaa sen mieluummin seuraavalle halukkaalle.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115186975074996631?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1151439501714304462006-06-27T23:09:00.000+03:002006-06-27T23:18:21.726+03:00<span style="font-size:85%;">Pressut ovat nykyään uskomattoman halpoja: parilla eurolla saa yli kymmenen neliön kokoisen peitteen. Laatu on tosin sitten sen mukainen. Kokemus on näyttänyt, että kaikkein halvimmat ovat täysin kestämättömiä - yksi kesä auringossa tekee niistä kasan vihreitä suikaleita. Toiseksi halvimmissa on ilmeisesti parempi uv-suojaus, mikä toivottavasti tekee niistä huomattavasti pitkäikäisempiä. No, se nähdään muutaman vuoden sisällä. Joka tapauksessa pressulla saadaan peräkärrylle huomattavasti lisää käyttövuosia (vaikka ikää onkin jo yli 30 vuotta...).<br /><br />Niin ikään hiirenloukkuja näyttäisi tuon perinteisen pellistä stanssatun mallin lisäksi olevan ainakin kolme toinen toistaan hienompaa muovista mallia. Suunnittelu näissä on viety käytön ja ulkonäönkin kannalta uudelle sukupolvelle, mutta toimivuudesta en osaa vielä sanoa. Vannoutuneena tuotekehitysihmisenä en voinut olla kokeilematta yhtä noista hienoista malleista, mutta saalista ei ole vielä saatu. Vaan kestävyydessä mikään näistä hienoista malleista tuskin vetää vertoja tuolle perinteiselle: vähemmän osia, yksinkertaisempi valmistus, halvempi - ja jälleen kerran huomattavasti pidempi käyttöikä näihin muovisiin verrattuna.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115143950171430446?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1150917981160652722006-06-21T22:13:00.000+03:002006-06-21T22:26:21.180+03:00<span style="font-size:85%;">Yllätys kotona oli melkoinen, kun pojan uudet sandaalit rupesivat vilkkumaan! Mikäköhän ajatus tuossa on? Tai miten joku on voinut saada päähänsä upottaa kengänpohjaan pariston, kasan elektroniikkaa ja erivärisiä ledejä? No, toisaalta tuollainen voi moninkertaistaa kenkien arvon lapsen silmissä, ja täytyy myöntää, että nostetaanhan meille aikuisillekin suunnatuissa tuotteissa arvoa vähintään yhtä kummallisilla piirteillä.<br /><br />Hinnassa tuo lisäarvo ei kuitenkaan näy: vilkkuvaloja on vain halvoissa 5-15 €:n keinonahkakengissä - nahkaisissa 30-60 € sandaaleissa moista villitystä ei näytä esiintyvän.<br /><br />Näinköhän nuo ovat sitten ongelmajätettä aikanaan?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115091798116065272?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1150312354538475432006-06-14T22:02:00.000+03:002006-06-14T22:12:34.566+03:00<span style="font-size:85%;">Työnantaja muisti repulla ja pyyhkeellä. Aina yhtä mukava ele - parantaa samalla työilmapiiriä, yhteishenkeä, motivaatiota jne. Hyvää on se, että kummallekin on käyttöä, huonoa taas se, että kummallekaan ei ollut tarvetta. Työnantajan tarjoamista lahjuksista ei oikein voi kieltäytyäkään eikä niitä myöskään kovin usein tule lahjoitettua eteenpäin, logot kun yleensä ovat aika näkyviä.<br /><br />Vuosien varrella on kertynyt yhtä ja toista työnantajien lahjoittamaa kamaa. Mieluisimpia, kestävimpiä ja eniten käytettyjä ovat olleet laadukkaat vaatteet (esim. GoreTex-takit), metalliset keittiövälineet (veitset, juustohöylät jne.), kodin tekstiilit sekä tietysti ruoka ja juoma. Erittäin hyviä lahjoja ovat myös olleet mm. palovaroitin ja sammutuspeite. Turhimpia (ja myös yleisempiä) varmaan T-paidat ja lippalakit.<br /><br />Aikanaan oli itselläkin tarve lahjoa asiakkaita, ja tuolloin tuli mietittyä myös lahjojen kestävyyttä. Kaikkein mieluisimmaksi osoittautui aatonaattona henkilökohtaisesti asiakkaan kotiin viety joulukuusi. Halpaa ja kestävää, vaikka vähän vaivannäköä vaatikin.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-115031235453847543?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1149774649866708612006-06-08T16:47:00.000+03:002006-06-08T16:50:49.903+03:00<span style="font-size:85%;">Urheiluvälineiden osto- ja myyntiliike on mahtava keksintö: jalkapallokengät viidellä eurolla - ja vielä riittävän vanhat ollakseen kunnollista tekoa. Erityisesti lasten urheiluvälineet tuntuvat jäävän pieneksi lähes uusien veroisina, joten niiden kierrätys kyllä kannattaa.<br /><br />Vanhoista kengistä eroon pääseminen sen sijaan on vähän ongelmallista. Käyttökuntoisia jalkineita ei viitsisi heittää kaatopaikalle. Pitäneekin selvittää, saako niitä laittaa UFF:n keräysastioihin.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114977464986670861?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1149600710068861902006-06-06T16:21:00.000+03:002006-06-06T16:31:50.803+03:00<span style="font-size:85%;">Mietin kaupassa pitkään 8 € muovisen ja 35 € peltisen juoma-astian välillä. Mieli olisi tehnyt peltistä, mutta hinta ratkaisi. Peltinen olisi jälleen kerran varmaan pitkä-ikäisempi ja tarvittaessa korjattavissa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Suurempi ongelma tosin on tämänkin esineen tarve - joka siis perustuu pelkkään omaan mukavuudenhaluun, kun ei tarvitse olla noita vesiä joka päivä kanniskelemassa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114960071006886190?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1149535034326846062006-06-05T22:02:00.000+03:002006-06-05T22:23:39.673+03:00<span style="font-size:85%;">Kävipä hyvä tuuri: olin taannoin viemässä puutavaraa kaatopaikalle ja siinä puutavarakasan vieressähän lojui kaksi täysin käyttökelpoista rottinkista nojatuolia! Muutama punos oli lähtenyt purkautumaan, mutta pienellä laittamisella noista saadaan täysin toimivat istuimet. Eikun kyytiin vain - olikin juuri mietitty, että minkälaiset tuolit pitäisi hankkia parvekkeelle.<br /><br />Portilla piti hetki anella, että sai ottaa nuo tuolit mukaan. Kaatopaikka kun ei ole mikään kierrätyskeskus. Ja ymmärtäähän sen: turvallisuusnäkökohdat yms. pitäisi miettiä aika lailla uudelleen, jos kasoja penkomassa olisi jatkuvasti ihmisiä.<br /><br />Ja ymmärrän kyllä sitäkin, joka joutui tuoleista luopumaan, kun ei niille ehkä ollut enää paikkaa (ja juhannuskokon sytyttämiseen oli liian pitkä aika). Kierrätyskeskuskaan ei nykyään enää ota vastaan kuin priimatavaraa. Onneksi edellinen omistaja oli sentään arvostanut tuoleja sen verran, että oli jättänyt ne siististi kasan viereen eikä heittänyt niitä romun sekaan.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114953503432684606?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1149190439452480882006-06-01T22:25:00.000+03:002006-06-01T22:33:59.466+03:00<span style="font-size:85%;">Iloiseksi yllätykseksi Hesarin saa tilattua pelkästään perjantaista sunnuntaihin, vaikka tuollaista mahdollisuutta ei missään mainitakaan. Vaihdoin siis 7-päiväisen tilauksen tuollaiseen, joten saadaan nyt säästettyä ainakin muutama kilo paperia vuodessa. Saa nähdä, miten tuohon tottuu, mutta enää ei ainakaan arkipäivisin tarvitse stressata lukemattomista lehdistä. Samalla tilasin verkkohesarin. Kokeillaan nyt sitten samalla, tuleeko sitä luettua. Lukukokemus siinä on kyllä surkea verrattuna hyvin taitettuun paperilehteen, jossa on mukana myös mainokset, ilmoitukset ja muu mielenkiintoinen.<br /><br />Hinnoittelu ei kyllä paljoa tukenut tuota ratkaisua: kaikki päivät ja verkko maksaa n. 245 €/vuosi ja pe-su+verkko n. 235 €/v. Mutta säästyypä stressiä, jätepaperin kantamista ja postilaatikon saranoita. Vaikea sanoa, mikä olisi ollut ratkaisu, jos hinta olisi vieläpä noussut tuon muutoksen seurauksena.<br /><br />Lisäksi laitoin postilaatikkoon viimein 'Ei mainoksia, kiitos'-tarran. Aikaisemmin luin innolla rautakauppojen mainokset, mutta nyt kun kaikki ostaminen on ruvennut tuntumaan vastenmieliseltä, ei noistakaan luopuminen tuottane ongelmia.<br /> </span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114919043945248088?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1149104468503487742006-05-31T22:33:00.000+03:002006-05-31T22:41:08.506+03:00<span style="font-size:85%;">Yhteiskäytössä olevalta kesähuvilalta hajosi vuosikymmeniä palvellut WC-pönttö: meni rehellisesti halki talven ennätyskylmällä pakkasnesteistä huolimatta. No, pikaisella kyselyllä kävi ilmi, että vähän itse kullakin oli täysin toimiva pönttö vessaremontin jäljiltä jossain lojumassa. Ja kyllähän noita rakennustarvikkeiden kierrätyspisteissäkin on pilvin pimein. Kummallista, miten ne vessan kaakelit pitää uusia aina 10 vuoden välein ja aina pönttö menee samalla vaihtoon täysin toimivana, mutta ilmeisesti sitten liian vanhan näköisenä. Vaikka mitään kovin suurta noiden suunnittelussa ei edes ole viimeisen 50 vuoden aikana tapahtunut.<br /><br />Saatiin siis tilalle vanha toimiva pönttö ja täytyy kyllä sanoa, että vanhaan taloon se sopikin huomattavasti uutta paremmin. Ja samalla säästettiin parinsadan euron lisäksi taas vähän materiaa ja teollisuuden tuomaa rasitusta.<br /><br />Vanhoissa pöntöissä jopa huuhtelumekanismi tuntuu toimivan idioottivarmasti. Meidän 5 vuotta vanhaan Svedsbergiin sen sijaan on kymmeniä pieniä muoviosia sisältävä koneisto uusittu jo kertaalleen.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114910446850348774?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1148830878831670672006-05-28T18:30:00.000+03:002006-05-28T18:41:18.840+03:00<span style="font-size:85%;">Ilmeistä päätelleen 2-vuotias sai taas varmistuksen sille, että kyllä tavaraa kannattaa omistaa.<br /><br /> No, kirjat ovat aina hyviä hankintoja - sisältö ja kannet kestävät toivottavasti sitten omillekin lapsille. Metallista hiekkalaatikkokaivuria taas voidaan elvyttää hitsaamalla sitten, kun vuosien sateet tekevät sille tehtävänsä. Ja Plaston leluja en muista kovin risoina nähneeni, eli ilmeisesti ne tekevät ilahduttavan poikkeuksen muovilelujen kertakäyttökategoriassa.<br /><br />Jostain kumman syystä pikkupojat tuntuvat aina innostuvan taskulampuista. Kun ne kuitenkin aina unohtuvat jonnekin polttamaan yksin patterinsa loppuun, sai tämä kaveri veivaamalla ladattavan led-lampun. Idea vaikuttaa hyvältä, vaikka arveluttavaa tekniikkaa - akkuja, generaattoreita ja liikkuvia osia - onkin aika lailla.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114883087883167067?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1148583555070228142006-05-25T21:51:00.000+03:002007-02-27T21:58:51.217+02:00<span style="font-size:85%;">Pitänee kirjoitella myös hankintoja, jotka jollain tavalla voidaan jättää tekemättä:</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">15 vuotta vanha Upo Pesukarhu säikäytti taas, kun vedet tulivat kesken pesun tulvimalla lattialle. Vaan eipä hätää, sain sen korjattua vanhalla konstilla, ja taas toimii hienosti. Onneksi ei tarvinnut pyytää korjaajaa: lopputulos olisi kuitenkin ollut - niin kuin vähän kaikessa korjaamisessa nykyään - että vanhaa ei kannata korjata, vaan tulee halvemmaksi hankkia uusi. Ja vielä hälyttävämpää on uusista kodinkoneista muodostunut laatumielikuva: vanhalla koneella on todennäköisesti enemmän tulevia käyttövuosia kuin uudella. Todella surullista.<br /><br />Jos jollain on Pesukarhu 6000, niin voin ilomielin kertoa simppelin huoltotoimenpiteen, joka sille näköjään pitää tehdä viiden vuoden välein.<br /><br /></span><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114858355507022814?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1148582913453024422006-05-25T21:44:00.000+03:002006-05-25T21:48:33.466+03:00<span style="font-size:85%;">Sainpas sittenkin palautettua nuo liian ohuet kaihtimet takaisin Ikeaan ja tilalle halvemmat ja paremmat (joskin samalla myös rumemmat) rullakaihtimet. Jopa pimeni.<br /><br />Tulipa taas huomattua ikealaisen suunnittelun innovatiivisuus: näiden rakenne on sellainen, että niitä voi itse kaventaa oikeaan leveyteen. Myös osia on huomattavasti perinteisiä malleja vähemmän, kun ei ole jousta ja lukkoa. Toisaalta pellistä taivutetut kannattimet on korvattu muovisilla, joten tietäähän sen taas, mistä nämä ensimmäisenä hajoavat...<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114858291345302442?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1148069858310930042006-05-19T22:59:00.000+03:002006-05-19T23:17:38.326+03:00<span style="font-size:85%;">Öljypoltinmies kävi ruuvaamassa kattilan kylkeen Oilon Plus -suodatin- ja ilmanpoistolaitteen. Eli kun öljyä poltetaan, niin poltetaan sitten mahdollisimman tehokkaasti. Tällä pitäisi päästä eroon poltinta kiusanneista ilmakuplista.<br /><br />Kestävää öljylämmitys ei missään nimessä ole. Järkevän hintainen öljy loppuu lähivuosina (ellei ole jo loppunut). Onneksi, sillä ilmakehä ei kestä enempää hiilidioksidia (jos nykyistäkään). Toisaalta ainakin tuon öljyn polttamisen hyötysuhde on kohdallaan: taloon jäänee ainakin 90 % koko energiasta. Eli mielummin lämmitän tällä kuin öljyä tai hiiltä polttavassa höyryturbiinivoimalassa tuotetulla sähköllä, jolloin hyötysuhde jää varmasti alle 50 %:n. Yhdistetty lämmöntuotanto tietysti parantaa tilannetta silloin ja siellä, missä se on mahdollista.<br /><br />Lämpöpumppu voisi olla hyvä ratkaisu. Tosin sekin ottanee puolet energiasta sähköverkosta, jolloin siihen sisältyy sama tehottoman sähköntuotannon ongelma. Sitä paitsi maalämpöpumpun asentaminen vaatisi käytännössä myös pattereiden vaihtamisen toisenlaisiin. Ilmalämpöpumppu sen sijaan voisi toimia öljyn rinnalla, eikä vaatisi kohtuuttomia investointeja. Aurinko öljyn rinnalla voisi olla toinen järkevä vaihtoehto, mutta en oikein tiedä, saadaanko siitä vastaavaa hyötyä.<br /><br />Hake tai pelletti tuntuisi kestävimmältä vaihtoehdolta, jos lämmityksen haluaa automatisoida. Järjestelmät tosin ovat monimutkaisia: tekniikkaa ja liikkuvia osia on paljon, eikä pelletin tuotantoprosessikaan taida olla kuljetuksineen ihan kevyimmästä päästä. Jos olisi järkevä mahdollisuus, saattaisin kuitenkin kallistua pelletin kannalle.<br /><br />Lähinnähän nämä ovat kuitenkin uudisrakentajan mietittäviä asioita. Se, joka ostaa vanhan talon, saa aika pitkälle tyytyä edellisten asukkaiden tekemiin valintoihin: raha ohjaa muutoshetkellä valintaa, eikä useiden kymmenien vuosien takaisinmaksuaika kannusta suuriin ympäristöuhrauksiin.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114806985831093004?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1147877166829563822006-05-17T17:36:00.000+03:002006-05-17T17:46:54.200+03:00<span style="font-size:85%;">Pidentyneet päivät rupesivat taas häiritsemään lasten nukkumaanmenoa, kun edelliset laskoskaihtimet eivät juuri huonetta ilta-auringolta pimentäneet. Ostin Ikeasta (kuten edellisetkin) niiden tilalle vastaavat, mutta paksummasta kankaasta tehdyt ja huomattavasti kalliimmat. No, pettymys oli melkoinen, kun eivät nämäkään pimentäneet käytännössä juuri yhtään paremmin. Vaan eipä noita seinälle ripustettuja kaihtima enää pauttamaankaan jaksanut ruveta. Onneksi edellisille oli sentään uusi käyttö jo valmiina.<br /><br />Samalla reissulla ostin kissalle muovisen ruokakupin. Tämäkin rupesi kaduttamaan lähes saman tien - olisihan tuo yhtä lailla syönyt vaikkapa jostain vanhasta posliinikiposta. Jotenkin vain tuo yksi euro tuntuu olevan rajahinta kaikelle harkinnalle ostohetkellä.<br /><br />Taas tuli kulutettua turhaan, vaikka eihän noissa kaihtimissa nyt onneksi ole kuin pala puuvillakangasta ja pätkä narua. Kuitenkin - ajoittain tulee hankittua tavaraa, jonka oikeasti voisi palauttaa, jos palauttaminen olisi tehty jotenkin helpommaksi.<br /><br />Periaatteessa olen ihaillut Ikean tarkkaan suunniteltua palvelukonseptia sekä tapaa, jolla designereista otetaan kaikki irti. Mutta sisältö on kyllä tuottanut aika monta pettymystä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114787716682956382?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1147714848063128242006-05-15T20:35:00.000+03:002006-05-15T20:40:48.476+03:00<span style="font-size:85%;">Eivätkös kaikki äidit haluakin keittiökoneita äitienpäivälahjaksi? Meidän lasten äiti sai Jamie Oliverin Shakerin - morttelin korvaavan maustesekoittimen. Saa nähdä, osoittautuuko se toimivaksi. Jos käyttöä löytyy, niin tuskin se ainakaa käytöstä menee rikki.<br /><br />Ilmankin toki pärjäisi ja kestävämpiäkin lahjoja voi antaa (kuten valmiiksi istutettu kirsikkapuu tai lepopäivä lastenhoidosta). Mutta materian himo iskee ajoittain, ja tällainen henkeen ja vereen tuotekehitysihminen kun olen, niin kaikkea uutta ja innovatiivista pitää aina tukea ja testata.<br /><br />Kun tuosta aika jättää, niin isoäidiltä peritty pronssinen huhmare jatkanee taas seuraavien sukupolvien palvelemista.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114771484806312824?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1147545521632016542006-05-13T21:30:00.000+03:002006-05-13T21:38:41.676+03:00<span style="font-size:85%;">Pitihän parin päivän lomamatkalta lasten jotain saada kotiinkin: tyttö sai (taas uuden) Barbien ja poika kaksi pientä Matchbox-autoa. Kaikki vaikuttivat saajilleen sen verran tärkeiltä, että eiköhän niistä pidetä hyvä huoli. Eli siis ne kestänevät vielä pitkään. Ainakin omat vanhat Matchbox-autoni ovat lähes kaikki vielä täydessä kunnossa.<br /><br />Mukavana yllätyksenä poika sai vielä tänään Vihreän liiton äitienpäivätapahtuman ilmaisesta kierrätysleluonginnasta hienon auton, josta tuskin malttoi luopua edes yöksi! Kiitokset vielä järjestölle tästä!</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114754552163201654?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1147115583133108862006-05-08T22:12:00.000+03:002006-05-09T23:20:18.323+03:00<span style="font-size:85%;">Vaatteita meillä näköjään hankitaan kahdesti vuodessa. No, se nyt vain on niin, että työssäkäyvät aikuiset ja koulussa tai päivähoidossa olevat lapset joutuvat vaatettamaan itsensä edes jossain määrin yhteiskuntakelpoisesti. Mutta yritetään sitten valita sellaista, joka kestäisi sekä käyttöä että aikaa.<br /><br />Lasten vaatteita saa hyvin kirpputoreilta, mutta nyt taitaa olla melkoinen nousukausi taas menossa: naapurikaupungin kaikki lukuisat kirpputorit ovat lopettaneet vuokrien noustua. Nyt mm. yhden paikalla on kodinkoneliike, josta ihmiset kantavat koteihinsa tuhansien eurojen hintaisia telkkareita. Kaikkea sitä onkin.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114711558313310886?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1147028830433841502006-05-07T22:06:00.000+03:002006-05-08T22:12:43.413+03:00<span style="font-size:85%;">DVD-elokuva vaikuttaa kestävältä: parillakymmenellä grammalla akryylia saadaan muutamaksi tunniksi viihdettä, jota parhaimmillaan katsotaan uudestaan ja uudestaa. Ja sitten, kun pätkä ei enää kiinnosta, levylle on helppo löytää uusi käyttäjä, koska digitaalinen sisältö ei kulu käytössä.<br /><br />VHS kesti suunnilleen sukupolven. Uskoisin DVD:n iän jäävän vielä tätäkin lyhyemmäksi, mutta toisaalta uskoisin digitaalisen materiaalin siirtyvän saumattomasti seuraavaan tallennusmediaan siinä vaiheessa, kun sellainen ottaa DVD:ltä vallan. Toivotaan ainakin.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114702883043384150?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1147028730992985942006-05-07T22:04:00.000+03:002006-05-07T22:06:30.000+03:00<span style="font-size:85%;">Uskomattoman monella Linnanmäeltä tulijalla näyttäisi olevan mukanaan reissun varrella kertynyttä krääsää. Meidän reissussa selvittiin ilman aina poislähtöön saakka, mutta portilla piti sitten vielä saada vetää narusta yllätys. Itse olin helpottunut, kun vitriinistä nousi pallo eikä mitään käyttökelvotonta - tyttö sen sijaan vaikutti hiukan pettyneeltä. No, kotona pallo osoittautui toimivaksi ja sillä saatiin heti uudet leikit aikaan.<br /><br />Jotenkin me kaikki tunnumme onnistuneen opettamaan lapsemme siihen Happy Meal -maailmaan, jossa mikään elämys ole minkään arvoinen, jos siitä ei jää jotain konkreettista itselle.<br /><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114702873099298594?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1146767474119158462006-05-04T21:23:00.000+03:002006-05-04T21:31:14.130+03:00<span style="font-size:85%;">Tulipa taas se jokavuotinen päätöshetki: jatkaako Hesarin tilausta vai ei. Satoja kiloja paperia vuodessa kuljetettuna painosta kotiovelle - ja jätepaperina takaisin. Yleensä vielä tuo lukeminen jää muutamaan minuuttiin per päivä. Eniten harmittaa ne päivät, jolloin sitä ei ehdi lukea ollenkaan. Tai jos olisi aikaa lukea, niin lehti ei olekaan juuri silloin käsillä.<br /><br />Suuri parannus olisi joku yhteistilaus naapurin kanssa - toinen lukee aamulla ja toinen illalla, mutta tämä edellyttäisi kyllä todella säännöllistä elämää. Tai arkipäivien lehdet työpaikalle kaikkien luettavaksi ja viikonloppuna kotiin. Koskakohan tulisi sellainen media, joka mahdollistaisi paperittoman lehden, mutta täyttäisi silti sanomalehden käyttöliittymän keskeisimmän ominaisuuden: sen päällä voi maata samalla, kun lukee.<br /><br />Olisikohan ympäristöteko laittaa postilaatikkoon 'Ei mainoksia'-kyltti? Se vähentäisi paperin määrää, mutta toisaalta haluaisin tukea ilmaisia paikallislehtiä.<br /><br />No, Hesarin tilausta nyt sitten ainakin jatkoin...<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114676747411915846?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1146601722654321662006-05-02T23:12:00.001+03:002006-05-02T23:28:42.673+03:00<span style="font-size:85%;">Sekä saippuakuplia ja yhdet kaninkorvat!<br /><br />Serpentiini on hieno keksintö: muutamalla grammalla paperia saadaan hetkessä loihdittua juhlatunnelma. Kahta en kuitenkaan ymmärrä: sprayserpentiini ja paukkuserpentiini. Molempiin liittyy aivan käsittämätön määrä jätettä ja kuluttavia valmistusmenetelmiä verrattuna siitä saatavaan riemuun. Tällaisista tuotteista tulee taas mieleen sellainen ihanneyhteiskunta, jossa pitäisi ensin anoa lupa, että saisi valmistaa jotain tuotetta. Tai edes ympäristöpainotteinen haittavero kestämättömille asioille.<br /><br />Saippuakuplien kestävyyttä voisi parantaa purkin paremmalla muotoilulla: nyt suuri osa purkeista keikahtaa nurin pienissä käsissä ja tuntien riemukas puhaltelu on hetkessä ohi. Voi sitä surkua.<br /><br /><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114660172265432166?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1145820524372164972006-04-23T22:10:00.000+03:002006-04-23T22:30:02.220+03:00<span style="font-size:85%;">Jaahas, taitaa olla taas kevät ja terassien rakentamisen sesonkiaika, kun rautakaupat tarjoavat kilpaa painekyllästettyä rallilautaa pitkälti alle euron metri. Vaan annapa olla, jos haluaisit käyttää käsittelemätöntä puuta: samaa tavaraa ei ole tarjolla kyllästämättömänä, joten joudut käyttämään tuplasti kalliimpaa 'laudelautaa' tms. Kuka kumma haluaa rakentaa lapsilleen hiekkalaatikon tai tomaateilleen kasvupaikan materiaalista, jonka purukin on ongelmajätettä? Ja miten siitä hankkiudutaan aikanaan eroon?<br /><br />Maata vasten olevissa rakenteissa kestopuun vielä ymmärtää, mutta laudoituksen voisi tehdä yhtä hyvin tavallisesta laudasta. Jos se pääsee tuulettumaan kunnolla, se kestää taivasalla hyvinkin 20 vuotta. Ja samassa ajassa aurinko on haristanut kestopuunkin vaihtokuntoon. Eli auringolta se puu pitäisi ennemminkin saada suojattua eikä niinkään lahoamiselta. Myös nykyinen muoti rakentamisessa on vähän erikoista: kaikki päädyt ja muut kolot koteloidaan umpeen, ettei ilma vain pääsisi kiertämään ja vaihtumaan.<br /><br />Kestopuun rinnalle on nousemassa kotimainen lämpökäsitelty mänty, mikä lieneekin kestävä vaihtoehto. Kemikaaleja ei tarvita, ja jos optimitapauksessa vielä energiakin tuosta käsittelystä saadaan talteen, niin prosessikin vaikuttaa tehokkaalta. Laitoin itse hiljattain yhden parvekkeen tavallisesta höylätystä kuusesta ja yhden terassin lämpöpuusta, joten seurataan nyt sitten noiden kestämistä.<br /><br />Pelkään pahoin, että seuraava muoti on terassien tekeminen eksoottisista sademetsien puista, joita puutarhakalusteissa on suosittu jo vuosikausia. Tämä taas tuntuu ekologisesti ajatellen aimo harppaukselta taaskepäin. Toisaalta vanha puuseppä-opettajani totesi aikanaan viisaasti: "Milläs muulla ne sitten kännykkänsä maksaisivat." Niinpä niin.<br /><br /><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114582052437216497?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1145730953409593052006-04-22T21:19:00.000+03:002006-04-22T21:35:53.433+03:00<span style="font-size:85%;">Kamerasta loppui virta, joten siihen tarvittiin uusi lithium-paristo. Onneksi se on sentään vielä vanhaa kunnon filmiä käyttävä malli, joten tuolla pärjäillään taas muutamia vuosia. (Kumpikohan muuten on kestävämpi valinta - filimi vai digi?)<br /><br />Muuten en oikein tiedä, onko kestävämpää käyttää akkuja vai paristoja? Tavalliset perusparistot lienevät jätteenä kohtuullisen ongelmattomia, eikä niiden valmistukseenkaan kai liity kovin erikoisia kuormituksia. Akuissa taas on ainakin raskasmetalleja, mutta jos ne kierrätetään asianmukaisesti, ei niiden pitäisi päästä luontoon. Eli jos akku jaksaa riittävän monia latauksia, se lienee kestävämpi vaihtoehto.<br /><br />Sähkölaitteissa erilaiset ladattavat, johdottomat mallit tuntuvat järjestäen huonommilta kuin johdolliset imurit, silitysraudat, partakoneet, puutarhatyökalut jne. Akku vaikuttaa näissä olevan aina heikoin lenkki, ja tuntuu todella tympeältä hylätä koko laite, kun akku ei enää lataudu, eikä varaosia ole järkevästi saatavilla. Ja lisäksi tulee vielä jokaisen laitteen mukana riesaksi yksi uusi laturi - täydellisen hyödytön laitteen käyttöiän jälkeen, vaikka toimisi vielä hienosti. Akkupora lienee ainoita perusteltuja johdottomia laitteita.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114573095340959305?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1145556313209873472006-04-20T20:57:00.000+03:002006-04-20T21:05:43.680+03:00<span style="font-size:85%;">Tulipa aloitettua uudessa duunissa: mielestäni en olisi tarvinnut uutta puhelinta, kun vanha omani toimii ihan hienosti, mutta uusi puhelin annettiin silti automaattisesti. Läppärissä taas on sen verran rajoituksia, ettei se oikein palvele muussa kuin duunikäytössä - eli siis pitää hankkia erillinen kone kotiin.<br /><br />Pienellä suunnittelulla olisi tätäkin ehkä vielä kehitettävissä kestävyyden näkökulmasta. Muuten on kyllä erittäin hyvä fiilis duunin suhteen!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114555631320987347?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1145287786983799752006-04-17T18:20:00.000+03:002006-04-17T18:29:46.993+03:00<span style="font-size:85%;">Taas on syöty suklaamunia ja nurkat on täynnä pieniä muoviesineitä. Sormusajoista on tultu pitkälle: nykyiset pienet muoviesineet ovat täynnä konstruktioita, mekaniikkaa, yksityiskohtia, toimintoja... Osa ilahduttaa hetken ja päätynee roskikseen seuraavan raivauksen yhteydessä - osa saattaa ilahduttaa pidempäänkin. Jotenkin jää kuitenkin sellainen vaikutelma, että mikä on 'ilmaiseksi' saatu, ei voi olla kovin arvokasta lapselle. Positiivisin yllätys oli kankainen Nalle Puh -merkki, joka sopivaan vaatteeseen kiinnitettynä kulkee vaatteen mukana lumpuksi asti.<br /><br />Voisikohan nuo yllätykset pakata jotenkin kevyemmin kuin tuo jokaisen munan sisällä oleva muovihylsy? Tai ehkä vielä parempaa - voisiko sille keksiä jotain hyötykäyttöä?<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114528778698379975?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1144867757291937302006-04-12T21:40:00.000+03:002006-04-12T22:02:44.733+03:00<span style="font-size:85%;">Kummallista tämä materian hamstraaminen: ensin kaksi ihmistä perustaa omat kotinsa ja hankki pikku hiljaa kaiken tarvitsemansa ja ehkä aika lailla tarpeetontakin. Sitten muutetaan yhteen ja ruvetaan rakentamaan yhteistä kotia. Ylimääräisestä kamasta hankkiudutaan jollain tapaa eroon ja ruvetaan haalimaan kasaan yhdessä tarvittavaa ja yhdessäkin tarpeetonta tavaraa. Lapsia tulee, ja tavaran määrä kasvaa. Jossain vaiheessa lapset muuttavat pois ja aloittavat saman keräilyn taas lähes nollasta. Ja kun meistä aika jättää, on lapsilla taas riesana hankkiutua eroon kaikesta tästä, joka siihen mennessä on muodostunut heillekin tarpeettomaksi.<br /><br />Vanha malli, jossa kolme sukupolvea asui samassa taloudessa ei siis itse asiassa ollutkaan pelkästään sosiaalinen ilmiö. Materian käytön kannalta ajateltuna se oli myös ekologisesti erittäin tehokasta!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114486775729193730?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1144868396632407392006-04-09T21:49:00.000+03:002006-04-12T21:59:56.643+03:00<span style="font-size:85%;">Vieraita kävi kyläilemässä, ja tuliaiset olivat mitä mieluisimpia: kukkia ja viiniä. Eli kaikkea, mistä on helppo hankkiutua eroon, voi ottaa hyvillä mielin vastaan. Ihania ruusu- ja tulppaanikimppuja katsellessa ei tule edes miettineeksi, mistä kaukaa ne on kuljetettu. Hienointa on, että ne aikansa meitä ilahdutettuaan päätyvät ilahduttamaan ensin kompostin kastematoja ja sitten kasvimaan istutuksia.<br /><br />Tuskinpa painavien viinipullojen rahtaaminen ympäri maailmaa on kaikin puolin perusteltua, mutta kyllä italialaista luomupunkkua ilahduttavampaa tuliaista on äkkiseltään vaikea keksiä!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114486839663240739?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1144781031570114192006-04-08T21:35:00.000+03:002006-04-12T22:01:20.220+03:00<span style="font-size:85%;">Taannoin hankittuun laverisänkyyn piti hommata patja. Tolkuttoman hintainen (42 €/kappale) pala vaahtomuovia tuntuisi ajavan asiansa ja mahdollistavan loikoilun varsin mukavasti.<br /><br />Kestävyydestä sen sijaan on vaikeampi tehdä johtopäätöksiä. Ajoittain tulee vastaan monia vuosikymmeniä vanhoja patjoja vielä täysin kunnossa. Toisaalta taas muistan kyllä nähneeni vaahtomuovin hajoavan murusiksi lähinnä kai valon vaikutuksesta jo kymmenessä vuodessa. Jälleen kerran valikoima on olematon ja laatua on mahdotonta arvioida. Mutta toivotaan, että kestäisi nyt ainakin yhden sukupolven satunnaisen käytön. Myöskään en tunne vaahtomuovin tuotantoprosessia - mitä kaikkia myrkkyjä siinä käytetään ja paljonko energiaa tuhlataan.<br /><br />No, vaihtoehtoja ei juuri ole. 50 vuotta vanhalla jouhipatjalla nukkuminen on hieno kokemus, mutta mistä sellaisia enää saa - ainakaan mihinkään järkevään hintaan.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114478103157011419?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1144332882630625642006-04-06T16:46:00.000+03:002006-04-06T17:14:42.893+03:00<span style="font-size:85%;">Piti ostaa uusi työkalupakki. Yllättäen kaupat ovat täynnä mitä hienomman näköisiä muovisia pakkeja. Lokeroita on vaikka kuinka, ja sunnittelussa on selvästi muutenkin nähty vaivaa. Käytettävyys on kuitenkin kaikissa vähän kyseenalainen: sisällä on pienemmille työkaluille erillinen kaukalo, joka pitää ensin nostaa pois, että pääsee käsiksi kaukalon alla oleviin kaluihin. Eli tarvitaan joko kaksi kättä, tai paikka johon laskea ensin tuo kaukalo. Niin ikään kannen päällä on kaikkein pienimmille tavaroille lokeroita, jotka kääntyvät ylösalaisin kantta avattaessa. Jos lokeron kansi tässä tilanteessa aukeaa, niin jälki on kamalaa...<br /><br />Jos jostain onnistuu löytämään vanhanmallisen peltisen pakin, niin valikoimaa ei ainakaan ole yhtä mallia enempää eikä kiinalaisen työn laadussa ole hurraamista. Sininen peltilaatikko ei ole erityisen hienon näköinen eikä siinä ole lokeroita pikkutavaroille. Mutta se kestää varmasti kauemmin! 50 vuotta ei ole aika eikä mikään peltiselle pakille, ja jos se menee rikki, sen voi korjata. Olisi sen sijaan aika ihme, jos muovinen pakki olisi käytössä vielä 20 vuoden päästä. Jossain vaiheessa siitä tulee pakkasella huitaistua sarana rikki, minkä jälkeen se on entinen. Valitsin peltisen.<br /><br />Muovi on </span><span style="font-size:85%;">erinomainen </span><span style="font-size:85%;">materiaali ja ruiskupuristus mahtava valmistusmenetelmä. Jotenkin vain törmää jatkuvasti kohteisiin, joissa joku parempi materiaali on lyhytnäköisesti korvattu muovilla.<br /><br />Ostin samalla suihkepullon. Ilman muovia tätäkään ikkunanpesijän ehdotonta varustetta ei olisi. Toisaalta - edellinen suihkepullo lakkasi toimimasta kahden vuoden käytön jälkeen...<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114433288263062564?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1144180661978741172006-04-04T22:55:00.000+03:002006-04-04T22:57:42.003+03:00<span style="font-size:85%;">Tulihan se toinenkin paketti sieltä - juuri kun olin iloinnut siitä, että tänä vuonna päästiin yhdellä.<br /><br />Jos jaksan, etsin sieltä lähettäjän tiedot, ja kysyn, miten se palautetaan. Jos en, vien koko paketin paperinkeräykseen. No, ehkä sentään poistan muovikääreen ensin.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114418066197874117?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1144003382352475182006-04-02T21:35:00.000+03:002006-04-02T21:43:02.366+03:00<span style="font-size:85%;">Huomasin tuossa, että avaamaton paketti puhelinluetteloita on lojunut eteisen nurkassa jo kuukauden odottamassa, että keksisin helpon tavan päästä siitä eroon. Onneksi niitä ei tänä vuonna ole tullut kuin yksi setti. Pitäisi varmaan laittaa postilaatikkoon kyltti 'Kiitos, ei luetteloita - enää koskaan'.<br /><br />Luetteloa tulee käytettyä muutaman kerran vuodessa, ja silloin riittäisi viisikin vuotta vanha luettelo varmaan hienosti. Jos numero on muuttunut, kertoo automaatti oikean numeron. Ja jos ei tiedä mitä etsii, se löytyy helpommin netistä.<br /><br />Voisiko tämän pakkosyöttämisen korvata vaikka netissä olevalla 'Lähettäkää minulle uusi puhelinluettelo'-palvelulla? No, tuossa tulisivat varmaan jakelukustannukset vastaan. Tai sitten sitä pitäisi mainostaa niin paljon, että kustannusrakenne ei enää kestäisi.<br /><br />En tiedä, mikä olisi parempi ratkaisu. Mutta sen tiedän, että en halunnut kuluttaa tuota usean kilon paperikasaa.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114400338235247518?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1143702767941280862006-03-30T09:57:00.000+03:002006-03-30T10:14:24.243+03:00<span style="font-size:85%;">Ainakin meillä - pitkien ilmajohtojen päässä - poksahtelee lamppuja lähes viikoittain. Uusia himmeitä 60 W hehkulamppuja saa siis olla kantamassa kotiin yhtenään. Yleensä ostan näitä isoissa n. 30 kappaleen muovisäkeissä ilman pakkauksia, mutta nyt kun en mistään löytänyt, oli ostettava 10 kappaleen pakkaus - kukin lamppu omassa pahvilaatikossaan! Lienevät kuitenkin aika harmitonta kamaa - näitä on tehty niin kauan, että materiaalin ja energian suhteen valmistusprosessi on varmaan hiottu äärimmilleen. Kaatopaikalla lasi murenee ja metalli ruostuu pois. Kummempia myrkkyjä näissä ei taida olla. Ympäristön kannalta kestävyyteen vaikuttaa lähinnä laatu: muutaman kerran olen sortunut esim. halpoihin Ikean lamppuihin, jotka sammuvat järjestäen ennätysnopeasti. Laadusta vain ei koskaan tiedä - jossain palaa vuosikymmeniä vanha lamppu vielä täyttä päätä päivittäin.<br /><br />Energiansäästölamput ovat mielestäni suurta huijausta. Niiden tekemiseen menee materiaa, energiaa ja myrkkyjä, eivätkä luvatut paloajat ainakaan oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Lisäksi ovat hajottuaan ikävää ongelmajätettä, josta on aina hankala päästä eroon. Ainakin lamppukauppoihin takaisin niitä on turha tyrkyttää. Ulkovaloihin ovat pienen sähkönkulutuksen takia omiaan, mutta sisällä täysin turhia, kun Suomessa pitää kuitenkin lämmittää sisätiloja 3/4 vuodesta.<br /><br />Muutenkin sähkölaitteiden energialuokittelu on Suomen näkökulmasta aivan järjetöntä. Kun asuintaloja joka tapauksessa pitää lämmittää suurin osa vuodesta, niin sama kai se on, millä sen sähkön sisällä kuluttaa. Minä ainakin lämmitän mielummin valoilla, TV:llä ja läppärillä kuin pelkillä pattereilla. Miksi sähkölämmittimessäkin on joku energiamerkintä? Jos sen teho on 1000 W, niin se lämmittää 1000 W. Siksihän se hankitaan.<br /><br />Lämpimissä maissa tilanne on täysin eri. Jos sisään tuodaan 100 W, niin sen siirtäminen ulos ilmastointilaitteella kuluttaa muistaakseni karkeasti 200 W - siis kolminkertainen kulutus. Eli jos siellä joutuisi asumaan, niin olisin kyllä erittäin tarkkana siitä, miten paljon sähköä sisälle päästetään!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114370276794128086?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1143444155958202752006-03-27T10:17:00.000+03:002006-03-27T10:24:36.460+03:00<span style="font-size:85%;">Huomasin just olleeni jo viikon kuluttamatta yhtään mitään! Tai siis 'kuluttamatta' - hankkimatta kotiini uutta materiaa. Eli homma siis toimii - tai ainakin viikko tuntuu melko pitkältä ajalta. Muutamaan otteeseen viikon aikana olen ollut ostamaisillani jotain, mutta todennut sitten hoitavani saman asian jollain olemassaolevalla materiaalilla tai muuten vaan päättänyt olla 'tarvitsematta'.<br /><br />Ainoana poikkeuksena lainasin äidiltäni tarpeettomana lojuneen vohveliraudan. Kestävää ja herkullista!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114344415595820275?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1142968650382710422006-03-21T21:13:00.000+02:002007-02-27T22:01:39.537+02:00<span style="font-size:85%;">Taas lisää varaosia samaiseen autoon.<br /><br />Juttu on varsin yksinkertainen: ajamalla kulutat yhtä sun toista - bensaa, löpöä, öljyä, kumipyöriä, iskareita, laakereita, pakoputkia, vesipumppuja, jakopään hihnoja, raidetangon päitä... Kuluttaminen on sidottu käyttöön: mitä enemmän ajat, sitä enemmän kulutat. Jos haluat kuluttaa vähemmän, ajat vähemmän. Jep jep.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114296865038271042?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1142885970044381502006-03-19T22:14:00.000+02:002006-03-20T22:20:37.176+02:00<span style="font-size:85%;">Ekologisen kestävyyden suhteen ei liene merkittävää eroa sillä, tehdäänkö ruoka kotona vai jossain muualla (terveydellisiä eroja sen sijaan varmasti löytyy...) Mutta eikö tuon murkinan pakkaamiseen löytyisi mitään muuta tapaa kuin tuo suuri, jostakin solumuovista tms. tehty aukeava tarjotin? Pitäähän se ruuan lämpimänä, mutta aterian päätyttyä se on kyllä pelkkää jätettä. Ja miksi kahden annoksen ympärille pitää kietoa kaksi metriä alumiinifoliota? Pizzat sentään saa yksinkertaisissa pahvilaatikoissa.<br /><br />Toimisikohan joku pantilla varustettu, kestävämmästä materiaalista tehty laatikko, joka palautettaisi sitten samaan paikkaan ja käytettäisi siellä uudelleen?<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114288597004438150?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1142789255237568762006-03-17T19:17:00.000+02:002006-03-19T22:27:02.970+02:00<span style="font-size:85%;">Tiskikoneella ei tiskata ilman ainetta, joten jos haluaa käyttää konetta, niin tiskiainetta on hommattava. Kaupassa kamaa on kolmessa eri muodossa: pulverina, nesteenä ja tabletteina. Muita eroja eri merkkien välillä on maallikon mahdotonta huomata, joten valinta perustuu hintaan tai brandiin (toisessa on 500 % parempi rasvanirrotuskyky kuin toisessa). Tuoteselosteesta ei juuri paljoa pysty ymmärtämään. Hintojen vertailu taas on mahdotonta, kun yhdessä on grammoja, toisessa millilitroja ja kolmannessa kappaleita. Maallikkona tuntuisi, että jos ostaa nestettä, kuljetuttaa samalla myös vettä ympäriinsä. Kyseenalaisia, kaikin puolin kuormittavia kemikaaleja nuo aineet lienevät joka tapuksessa.<br /><br />Tabletin ongelmana on se, että sen koko on vakio. Itse annosteltavien aineiden kanssa voi ainakin kuvitella käyttävänsä vähemmän, jos kone on vajaa tai astiat vähemmän likaisia. Tai niin kuin meillä: jos kone on 45-senttinen eikä täysikokoinen. Eli valitsen pulverin. Onneksi sitä saa nykyään täyttöpakkauksena pelkässä pussissa.<br /><br />Löytyisiköhän jostain lisätietoja käsin tiskaamisen kestävyydestä koneeseen verrattuna? Parasta kai olisi vähentää tiskin määrää - käyttää samaa vesilasia useamman kerran ja samaa teekuppia illalla ja aamulla. Vaikka vähän tyhmältä tuntuukin.<br /><br />Nykyiset tiskikoneet on muuten selvästi suunniteltu muualle kuin Suomen markkinoille: koko pesuun käytetään vettä tuskin ämpärillistä - vastapainoksi koneellista hölvätäänkin sitten kolmatta tuntia. Suomessa ainakaan konetiskin kestävyyden ei luulisi olevan veden käytöstä kiinni. Toisaalta, mitä vähemmän vettä käytetään, sitä vähemmän energiaa pusketaan kuumana vetenä viemärin kautta harakoille.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114278925523756876?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1142506744307978582006-03-16T12:47:00.000+02:002007-02-27T22:02:15.992+02:00<span style="font-size:85%;">Roska-auto sattui raapaisemaan vähän auton kylkeä tuossa kuukausi sitten. Naarmuja ei oikeastaan tullut kuin puskurissa olevaan listaan, mutta leasing-yhtiö vaatii tietysti tuollaisten korjaamisen. Ja kun vastapuolen vakuutusyhtiö kerran maksaa kaiken, niin korjaamo kyllä tekee tällaiset työt mielellään. Ja eikös korjaamo sitten saman tien huomannut halkeaman itse puskurissa, joten ainakin se menee kokonaisuudessaan vaihtoon. Ja todennäköisesti kasa muitakin osia. Eli tulin oikeastaan tahtomattani kuluttaneeksi nämä.<br /><br />Mulla on vähän sellainen käsitys, että kun vakuutusyhtiö kerran maksaa, niin korjaamo sitten vaihtaa kaikki mahdolliset osat (ja nimenomaan vaihtaa, ei korjaa - eihän siellä enää edes ole korjaajia vaan asentajia). Yleensähän korjaamoreissu alkaa sillä, että kysytään, maksatko itse vai maksaako vakuutusyhtiö. Tässä ostaja ja myyjä eivät kohtaa toisiaan, joten markkinatalouden lait eivät oikein päde. Ja sitten ihmetellään, miksi auto- ja liikennevakuutukset maksavat niin paljon.<br /><br />Kuka perustaisi sellaisen autovakuutusyhtiön, joka ei edes lupaa korjata autoja uuden veroiseksi vaan johonkin järkevään tasoon? Saataisi vakuutukset varmaan puoleen hintaan!<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114250674430797858?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-24036993.post-1142427846685848602006-03-15T18:56:00.000+02:002006-03-15T15:04:06.693+02:00<span style="font-size:85%;">Huh, tää pitää aina ostaa hengittämättä, ajattelematta ja silmät kiinni. Täyttää kaikki kestämättömän kulutukset tunnusmerkit hälyttävällä tasolla: paljon raaka-ainetta, pitkiä kuljetuksia, paljon kemikaaleja, monikansallisia toimittajia, hirvittävä määrä jätettä... ja ennen kaikkea tekee kompostointikelpoisesta kompostointikelvotonta.<br /><br />Koska ne kalojen perkuujätteistä tehtävät maatuvat geelivaipat tulevat? Mitä vaihtoehtoja on? Kestovaippoja käytettiin hyvällä menestyksellä ekan lapsen kanssa jonkin aikaa... toisen kanssa se vain jäi.<br /><br />Tekee niin pahaa, että en raportoi vaippaostoksia enää. Enkä WC-paperihankintoja. (helppo tapa paeta itse ongelmaa...)<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/24036993-114242784668584860?l=kulutus.blogspot.com' alt='' /></div>Tomihttp://www.blogger.com/profile/03168522879165117140noreply@blogger.com0